Kirjoittelenpa nyt pientä koostetta, miten meni kippari Tukiaisen ja miehistön uisteluhenkinen vuosi 2018.
Nykyajan kiireinen ihminen katselee vain kuvia. No on sekin ok, mutta jos saan suositella, niin avaa olut ja lue ihan rauhassa! Näitä kirjoitellaan uistelumiehiä varten ilman hyötymistarkoitusta 😎
Kevättalvi 2018
Silloin kun ei vesille pääse, pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Yleensä viritellään ja varustellaan veneitä ja muita kalastusvälineitä, niin myös menneenä talvena. Whaleriin päivittyi Raymarine a95-näyttö ja Raymarine Quantum-tutka. AIS olikin jo ennestään ja kaikuna säilyi Garmin. Garminin luotain on ollut tosi hyvä, pisteet sille. Pilottiinkaan ei koskettu, vaan Raymarine SPX-10 jatkoi ainakin kauden 2018 loppuun. Pilotin kompassilta saa kätevästi tutkan overlay:tä varten suuntatiedon, jolloin päällekkäiskuva toimii tosi hyvin.
Talven loppupuoliskolla alkoi kaikkia uistelumiehiä sapettanut poikkeuksellisen kylmä ja pitkä jakso, joka esti maaliskuun lopulle suunnitellun Winter Offshore Challenge uistelutreffin järjestämisen Hangossa. Tätä tapahtumaa suunnitellaan taas tulevalle kevättalvelle 2019. Salmonpojat ottaa vastaan kehitysehdotuksia. Tällä hetkellä on tapetilla viikonloppu 23-24.3.2019.
Kevät 2018
Jäät lähti Päijänteeltä huhtikuun loppupuolella ja venettä pääsi testaamaan taas pitkän talven jälkeen. Hieno fiilis, kun on sulaa vettä veneen alla eikä vain kylmää trailerin rautaa 😍
Kalassa ei juurikaan tullut kyllä käytyä ennen perinteistä Luvian reissua viikolla 21. Vesillä kävin muuten vaan veneilemässä.
Luvia 2018
Reissuun lähdettiin viikon 21 maanantaina, eli 21.5.2018. Tällä kertaa reissussa oli molemmat Salmonmiesten veneet (Salmonmiehet 1: Tukiainen & Virtanen ja Salmonmiehet 2: Reinikka ja Puodinketo) ja PeSu omalla veneellään. PeSu on muuten astetta kovempi lohimies. Miehen Trophyn ikkunaa koristaa kaksi tarraa, joissa lukee 20+. 💪
Maanantaina lyhyehkö pisto Luvian lähivesille, kaikilla puhdas MP. Tähän toki on ehkä totuttukin. Tiistaina mentiin sitten suoraan legendaariselle viidenkympin penkalle (30 km siirtymää). Keli oli hieno. Ei vaan jostain syystä tiistainakaan saatu lohta, kolmelle veneelle taas MP.
Matka taittuu, kun on hyvä keli!
Liian hieno keli merilohelle?
Keskiviikkona lähdettiin vesille aamulla hienossa kelissä, mutta tiedostettiin, että keli nousee päivän mittaan kovaksi, joten pidettiin ranta näkyvissä, jotta päästään pois pienemmällä tuskalla. Cranchi poistui vähän puolen päivän jälkeen ja tästä tunti-pari myöhemmin myös PeSu ja Whaler lähti pois. Tässä vaiheessa tuuli oli noin 12 m/s. Kun kerran päivä vesillä oli lyhyt, niin ilta maissa oli pitkä ja sen mukainen oli myös "happi" puolen yön aikaan... 😁
Torstaina piti käydä varmuudeksi jo tankkaamassa veneet, kun keli oli taas loistava ja tiedossa oli pitkä päivä "penkalla". PeSun kyytiin hyppäsi Reinikka ja Cranchiin tuli "the-man-himself", one-and-only Kimmo Aksola. PeSu pääsi ensimmäisenä penkalle ja ei mennyt kovin kauan, kun tuli infoa ekasta kalasta. Hienoa! Tässä vaiheessa Whaler ja Cranchi oli noin 15 km päässä PeSun veneestä. Kun tuli tieto toisestakin kalasta, lähdettiin Virtasen kanssa painamaan tuhatta ja sataa PeSun apajille. Noin kuuden aikaan oli ensimmäinen "tilanne" Whalerissä, kun plaanarista oli lähtö. Ei pysynyt ja alkoi jo tuntua aika toivottomalta koko touhu. Tästä noin 1,5 h ja takilasta lähti kala. Tämä kala saatiin jo ylöskin ja alkoi vähän hymyilyttääkin. Lohella painoa 12,5 kg. Kun saatiin viestiä VHF:llä kalasta, tuli vastailmoitus Cranhilta, että kala kiinni. Tämä kala oli tosin vähän pienempää kaliiberia, noin 70 cm. Kuitenkin neljä lohta kolmeen veneeseen on ihan hyvä suoritus.
12,5 kg, 10+ kg, 7+ kg ja 4+ kg.
Lauantaina sitten kaikki peliin, viimeinen päivä. Whaler samalla paikalle, kuin to ja pe. Mihinkäs muualle. Kelikin oli taas aivan käsittämättömän hieno. Rasvatyyntä ja aurinkoa.
Syheröä syntyy...
Aamulla PeSu pohti ääneen, että torstain kaloilla oli vatsassa kolmipiikkiä aika paljon. Pitäisikö siis lohelle tarjota pientä. No, kun "SalmonPappa" puhuu, silloin pojat kuuntelee. Tätä piti kokeilla ja laitoin vetoon pienimmän vetopellin, minkä löysin. Sehän oli ikivanha Trophy Spoon, luokkaa 8-9 cm, mutta toki uudet koukut piti laittaa ja sen jälkeen pistää potku kohdalleen.
Vetotunteja oli tainnut kertyä noin tunti, kun kuulin Virtasen suusta "nyt lähti" (plaanarista) ja sekuntia myöhemmin räikkä huusi kovaa. Tähän ko. Trophy Spooniin iski 110 g painon takaa. Virtasen väsytysvuoro ja kyllähän mies noin 20 vuoden merilohenuistelun kokemuksella kalan vinssasi kyytiin. Painoa 10,6 kg.
Lauantain startti oli kyllä kova, varsinkin kun ottaa huomioon, että meidän kalasta vähän aikaa ja Cranchilla oli kala kiinni. Ei pysynyt. Tämän jälkeen sitten vedettiinkin pitkään tyhjää, siis koko loppupäivä. Yritystä riitti niin kauan, että juuri ehdittiin rantaan ennen kuin alkoi olla jo aika pimeää. Siinä se reissu sitten oli. Sunnuntaina veneet ylös ja kotiin. Oliko hyvä reissu? No, ainahan näillä reissuilla viihtyy ja vesillä on kivaa, kun kelit on hyvät ja veneetkin toimii. Kyllä silti voisin sanoa, että kalaa olisi pitänyt tulla enemmän siihen nähden, että vetotunteja tuli PALJON!
That´s it, reissun vetotunnit täynnäKesä 2018
Luvian reissun jälkeen itselläni olikin taukoa muuttohommien vuoksi. Rakenteilla ollut talo oli valmis ja alkoi muutto ja pihatyöt ym. Kuitenkin sitä tuli käytyä vähän vesilläkin. Juhannuksen jälkeen torstaina (LOMALLA!) kävin Heiskasen Samin hienon Beasonin kyydissä treenaamassa Helsingin kisoihin. Saalis nolla, mutta olihan hieno kokemus päästä Samin kaltaisen oikeasti kovan lohimiehen kyytiin. Samilla on veneessä Simradin elektroniikkaa ja voisinpa päivän kokemuksella kehua noita laitteita enemmän kuin Raymarinen vastaavia...
Samin upea uistelukalusto!
Kaksi päivää myöhemmin lähdin Virtasen ja PeSun kanssa Whalerillä Helsingin kisoihin. Keliennusteet oli sitä luokkaa, että päätös tehtiin edellisenä iltapäivänä. Mennään nyt katsomaan.
"Menox, sano Annie Lennox"
Lauantaina pääsi vesille noin kympin tuulessa. Virtanen lähti Lahteen illalla ja PeSun kanssa oltiin veneessä yötä, mutta aamulla oli ihan selvä, että vene ylös ja kotiin. No, kuuluu se tämäkin lajiin. Keli oli niin kova, että piti ajaa auto ja vene eri puolelle kaupunkia nostohommiin, kun Vanhankaupunginselän luiskalle kävi luokkaa 70-80 cm aallot.
Tässä vaiheessa muuten mainitsen, että aiempi vetoautoni Kia Sorento vaihtui tammikuussa 2018 VW Touaregiin. Whaler liikkuu sillä tosi kevyesti, mutta sitten tulikin harmeja tuon Helsingin kisan jälkeen. Vaihteisto meni vikamoodiin ja tätä selviteltiin yli kuukausi. Autoliike toki maksoi viulut ja vika ei ollut kummonen, sillä muutaman euron hintainen rele ennen moottorinohjausyksikköä oli tsipannut. Kuitenkin kun auto oli pajalla ja autoliikkeestä sain käyttööni ensin X1 Bemarin ja sitten Honda CRV:n, niin venekin sai jäädä pihaan. Tällä aikaa Puodinketo repi kalaa Päijänteestä. Kertokoon lisää jos haluaa...
Kesä siis meni kuitenkin vähän enemmänkin maakrapuna.
Syksy 2018
Eikös se kesä pääty elokuun viimeisenä päivänä? No ei toki virallisesti, mutta syyskuussa tuli sitten aloitettua Päijänteen uistelut. Ekalle reissulle miehistöksi lähti kalastusta harrastava työkaverini Jesse ja Reinikka. Pari tuntia vetoa ja takilasta kuha 2250 g. Tästä tunti ja planaarista lähti taimen 3750 g. Päijännehän näyttää tänä vuonna hyvältä 😁
Reinikan kanssa uusittiin reissu noin viikkoa myöhemmin ja palattiin maan pinnalle...
Syyskuussa jatkui yön-yli-kalareissut. Lähdin PeSun kyytiin KV-sedän järjestämään Puulan Trophy-miittiin. Hienoja kalakavereita, suurin osa "vanhoja", mutta myös uusia. Kaksi päivää vetohommia ja pari iltaa... no... kalahommia nekin. 😄 Kalaa pyöreät nolla kolmelle Trophy-veneelle.
Ei saaliskuvia Puulalta 😕
Kesän mittaan oltiin suunniteltu "hyväntekeväisyyskisaa" Vesijärvelle. Tämä toteutui syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Iso kiitos osallistujille. Kisan tuotolla saadaan lohikalaa järveen. Iso kiitos myös kisan pääsponssille OPM:lle ja Lehtisen Anssille. Kisasta enemmän alla olevasta linkistä.
Urban Salmon Challenge-kisan aamua
Muutamaa viikkoa myöhemmin koitti Päijänteen lohikisat. Reissuun lähdin torstaina PeSun ja Reinikan kanssa Whalerillä. Hämärässä vene veteen ja 30 km siirtymä Reinikan mökille Tehiniemeen. Pilkkopimeässä laituriin. Puodinketo toi melkein puolilta öin Cranchin mökille yksin. On se kova...
Perjantaina treeniä. PeSun kanssa meillä oli hyvä kala kiinni ja useampi alamittainen. Illalla sauna ja jokunen olut.
Lauantaina perinteinen (ihan älytön) pimeäsiirtymä 30 km Padasjoelle. Terveiset järjestäjille, että siirtäkää starttia 30-45 min, niin ei tarvitse ajella pimeässä veneellä. Tiedän että ei oltu ainoita. Nyt oli onneksi tyyntä, mutta toki pimeää ja sankka sumu. Lauantaina saalis jäi taas pariin alamittaiseen.
Onneksi nykyään tekniikan avulla voi päästä perille turvallisesti pimeässäkin (ja/tai sumussa)
Sankka sumu odotteli järvellä startissa
Muuten tähän väliin sanon, että älkää odottako 20 vuotta tutkan hankintaa, niin kuin itse tein. 130 venettä vesillä ja sumu, niin silloin ei tunnu pahalta se raha, minkä laittaa tutkaan.
Illalla mökillä hyvä meininki ja silleen.
Sunnuntain osalta ei uutta. Tapahtumia riitti, joista isoin 58 cm. Se vaan ei riittänyt. Kisassa tuli isoja kaloja, eli kyllä Päijänteellä kannattaa käydä. Vielä tätä kirjoittaessa 8.12.2018 pääsee vesille, jos joku vielä haluaa lähteä.
Seuraava reissu paria viikkoa myöhemmin "seuran kisat" Asikkalanselällä, joihin Puodinketo hankki palkinnot. Nekin meni arvontaan ja venekunta Suuronen & Reinikka vei voiton.
Aikaisin vesille
Vasemmalta "voittajat" Reinikka ja Suuronen käsissään ykköspalkinnot "yhden tähden jallut". Oman venekuntani miehistö Puodinketo ja kakkossijan palkinnot "nollan tähden jallut" 😁😁
Kaksi viikkoa myöhemmin reissu PeSun veneessä, MP. Vetoalueena Tehi. Tuntui jo taas aika raskaalta koko homma.
Jälleen kaksi viikkoa eteenpäin ja talvi alkoi painaa päälle. Reinikan kanssa lähdin hänen mökilleen marraskuun viimeiseksi viikonlopuksi (la-su). Keli rapsakka -5 C.
Vene vesille Padajoelta jäiseltä rampilta ja sieltä mökkirantaan, johon Virtanen oli ajanut autolla. Lauantaina kohtuullinen päivä. Yksi nippanappa mitta kyytiin ja muutama alamitta. Vesa lähti illaksi kotiin. Reinikan kanssa vietettiin ranskalainen ilta saunoen ja... kohtuullisesti.fi
Sunnuntaina taas raikkaassa pakkassäässä vesille. Saaliina alamittaisia ja yksi tosi hyvä tärppi. Vieläkin harmittaa karkuutus. Puodinketo tuli Cranchilla vesille sunnuntaiksi. Luiskalla oli taas sileää jäätä. Tampereen miehen hienoa pakettia (autoa ja venettä) työnnettiin ylös miehissä. Touareg nosti oman veneeni ilman apua, mutta kyllä sekin jo vähän pyöritti rengasta.
Tämän jälkeen huolsin veneen ja koneen ja pistin sen nukkumaan talviunta.
Näihin tunnelmiin päättyi kausi 2018 Whalerin osalta
Poltetta kuitenkin jäi ja soittelin Hirvosen Nikolle, Päijänteen "tanekeisarille". Sovittiin, että mennään vielä itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 Nikon veneellä. Hienossa kelissä useampi hyvä tapahtuma, joista kyytiin 62 cm järväri. Nikon miehistössä oli itseni lisäksi myös Pyrännön Joonas.
Joonas ja kauden viimeinen mittakala
Tukiaisen kauden päätös...
2019?
Mitäs sitten ensi vuonna? No, kuten alussa mainitsin, niin lohikauden avausta yritetään järjestää Hangossa maalis-huhtikuun taitteessa. Luvia jää väliin ja korvataan Ahvenanmaan reissulla. Ennen näitä käydään Venemessuilla. Niin ja käynnissä oleva projekti hankkia loputkin kelat Ambassadeur 10000 gold malleiksi jatkuu. Muuten kaikki onkin auki. Ei pidä ottaa liian vakavasti tätä hommaa.
Palataan asiaan, kun on jotain palattavaa 👍
J. Tukiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti