Päijänteen onnistuneiden kisojen jälkeen meni vain muutama
päivä, kun alkoi taas polte päästä vesille. Puodinketo alkoi houkutella
porukkaa Näsijärven lohikunkkuun ja ei tietysti kauhean isosti tarvinnut
houkutella, kun allekirjoittanut oli jo mukana. Miehistöä jouduttiin hieman
hakemaan, kun Reinikalla oli esteitä lähtöön. Yhdellä veneellä oli tarkoitus
lähteä, kun matkaa on kuitenkin 150 km ja järvi ei ole tuttu kenellekään
miehistön jäsenelle. Lopulta mukaan saatiin 10 sekunnin harkinnan jälkeen yksi
Suomen kovimmista merilohimiehistä Suurosen Petri. Pete on nostanut omaan
Trophyyn kaksi yli 20 kg lohta ja lohien yhteispaino lähentelee varmaan veneen omaa
painoa.
Suurosen Petri toiveikkaana Maisansalossa
Sääennuste näytti aika raikasta ilmaa viikonlopulle. Petellä
on samanlainen traileri oman veneen alla kuin Whalerin alla on ja päätettiin
vielä perjantaina iltapäivällä vaihtaa nastarenkaat Peteltä Whalerin alle. Ihan
hyvä päätös, kun tiet olivat paikoin aika liukkaat lauantaina. Matkaan
lähdettiin Lahdesta kello 4:50 ja Maisansaloon tultiin 7:20. Luiskalla oli
hienosti opastajia ja luiskalle johtavaa jyrkkää mäkeä oli suolattu luiskalle
ajettaessa. Ei muuta kuin vene vesille ja laituriin. Tässä vaiheessa tuli huomattua, että
vene rikkoo edeltään kevyttä riitettä. Suojaisa pohjukka ei näköjään kovin
kummoista pakkasjaksoa vaadi, kun alkaa jääkantta tehdä.
Talvirenkaat ei olleet trailerissakaan yhtään liioiteltuja
Riitettä satamassa
Kisajärjestäjä Mansukoski & Co oli järjestänyt
hienosti kahvit ja sämpylät kisapaikalle. Nämä siis kuuluivat
osallistumismaksuun, mikä ei sekään ole kuin 50 € koko venekunnalta. Ilmankos
veneitä oli peräti 110, kun kerran järjestelyt ovat näin hienot. Kahvin jälkeen Suurosen
kanssa jäätiin virittelemään veneelle vapoja, kun taas Puodinketo kävi
kuuntelemassa kipparikokouksen.
Veneet mahtuu aika hyvin Maisansaloon, vaikka laituritila näytti melko vaatimattomalta
Itse päivän kalastus oli meille tuntemattomalla järvellä
aika hakemista. Päätettiin jäädä Koljonselän ja Näsiselän välissä olevalle
pienemmälle selälle. Ongelma on tätä kirjoittaessakin, etten edes tiedä selän
nimeä. Verrattuna kuitenkin esim. Päijänteeseen on Näsijärvellä pohjanmuodot
paljon monimuotoisempia. Kartalta valittiin tämä selkä ja kun ensimmäisiä
alamittaisia saatiin, päätettiin pyöriä alueella jonkin aikaa. Kuitenkin paikka
antoi vain alamittaisia välillä 40-55 cm ja päätettiin lähteä hakemaan uusia
paikkoja, ettei alamittaiset taimenet kärsi liikaa meidän virityksistä. Muualta
ei sitten saatukaan mitään tapahtumia ja iltapäivällä tultiin vielä kokeilemaan
pieni hetki tätä paikkaa ennen kuin kisasummeri huutaa kalastuksen lopettamisen
merkiksi. Taas alkoi alamittaiset syödä raksia. Ehkä paikanvaihto ei ollut
fiksu veto näin jälkeenpäin ajateltuna. Jos kerran kalaa löytää tuntemattomalta
järveltä, niin siellä olisi pitänyt pysyä koko lyhyt vetopäivä.
Aamun noin kuusi pakkasastetta vaihtui iltapäivällä pariin pakkasasteeseen
Osaako joku lukijoista opastaa "Lahen miehille" millä selällä oltiin uistelmassa? :)
Päivän aikana tuli kyllä kokeiltua taas uusia virityksiä. Suuronen nostaa aina veneeseen paljon lohta Ahvenanmaalla ja yksi syy on varmaan se, että miehellä on koko ajan joku uusi viritys mielessä. Hieno piirre, kun Salmonmiehet on tottuneet, että osa miehistöstä istuu hytissä Webaston huutaessa. No ei nyt sentään aina, esim. Virtasen Vesa ei kuulut tuohon Webasto-tiimiin :)
Tällä kertaa kokeiltiin lippalitkaa takilassa. Näytti kyllä aika houkuttelevalta, yhden päivän otannalla ei tietysti osaa sanoa tämän kalastavuudesta mitään, mutta sen verran jäi kokeilu kiinnostamaan, että saa jatkossakin vetoaikaa.
Lippalitkaa takilassa
Kun ei kerran kalastuksellisesti ole kovin paljon kerrottavaa, niin kehutaan kuitenkin jotain, nimittäin järjestäjien ja Whalerin veturin Kia Sorenton toimintaa luiskalla. Kisajärjestäjät oli hankkineet peräti lämmitettyjä routamattoja luiskalle suolauksen lisäksi. Kyllä kelpasi nostaa vene ylös. Kuitenkin jotkut olivat liikkeellä etuvetoisilla autoilla, joilla ei tuntunut oikein veneet nousevan ylös. Kaikki taisivat kuitenkin saada lopulta veneet pois jäiden seasta, joten 5/5 järjestäjälle. Järjestäjien joukossa oli radiopuhelinkaksikko, joista toinen oli luiskalle johtavan mäen yläpäässä ja toinen alapäässä. Allekirjoittanut huomasi pienen huolestumisen alhaalla toimineen järjestäjän puheista, että mahtaako paketti nousta mäen päälle, mutta näköjään korealaistehdas on osannut tehdä oikean maasturin, jolla talvi on voitettavissa. No, omia vehkeitä pitää aina kehua, hah! :)
Paluumatkalla pysähdyttiin Aapiskukossa ostamaan miehistölle muutama olut. Suuronen halusi tarjota syömättä jääneitä eväitään ja mitäs sieltä löytykään, BANAANIA! J*****UTA! Ensi kerralle aion hankkia veneeseen läpivalaisulaitteen. :)
Suurosen veneen ikkunaa komistaa tällainen tarra ja mies kehtaa tuoda vieraaseen veneeseen banaania...
Jos vielä päästään vesille tämän kauden aikana, niin kerrotaan niistäkin reissuista jotain. Kireitä vielä vesillä käyville!
Hienosti järjestetty tapahtuma luiskatoimintaa myöten!
Lisää reissuista http://www.facebook.com/teamstubingandisaac
Jouni Tukiainen
