Järvilohikalojen avoimet sm-uistelukisat 2016 21.-23.10.2016

Tätä reissua odotettiin, kuin kuuta nousevaa. Sen lisäksi, että on aina mukava kisailla lempiharrastuksen parissa, niin Cranchilaisille reissu oli ensimmäinen "uudella" veneellä ja edellisestä omalla veneellä tehdystä reissusta oli jo lähes neljä kuukautta. Kisaviikonloppuun lähdettiin siis Fishing Team Stubing & Isaacin koko kalustolla: Tukiainen Whalerillaan ja hänellä kyydissä Hakasen Harri ja Virtasen Vesa, sekä Puodinketo ja Reinikka Cranchillaan kyydissä Korven Jussi.

Perjantai

Reissuun lähdettiin perjantaina aamulla. Tarkoitus oli vetää pieni treeniveto ja samalla cranchilaiset pääsisivät testamaan, että toimiiko kaikki uudet ja vanhat pelit ja vehkeet. Veneeseen oli hankittu Cannonin unitroll 10 takilat ja rakenneltu uusi targa tai no ei targa, mutta rosterihuiluja oli ruuvailtu sinne ja tänne. Sähköjäkin vähän uusittiin ja jotain pientä muutakin viritystä tehtiin.... Näiden hankintojen ja viritysten jälkeen plakkarissa oli vartin koeajo tyynellä Enonselällä. Ilmatieteenlaitos lupasi 7-8 metrin tuulta koko viikonlopuksi, niin oli aiheellista käydä veneellä vähän rymistelemässä ennen itse kilpailua. Veneet laskettiin vesille Kuhmoisista puolilta päivin.

Veneet laskettiin vesille Kuhmosista.

Majapaikka sijaitsi Tehiniemessä. Ajo mökkirantaan Kuhmoisista, romut mökkiin ja vesille. Tuuli oli 7 m/s idästä. Samasta suunnasta puhalsikin sitten sunnuntai-iltaan asti. Cranchilaiset vetivät vajaan kolmetuntia Tehisilmän ja Jänissaaren edustalla. Whaler taas suuntasi verrattain harvemmin kolutuille mestoille Tehin länsirannalle Hietasaaren edustalle. Cranchissa ei tapahtumia, mutta Whaler otti neljän tunnin uistolla raksilla alamittaisen taimenen kalvosta muutaman gramman takaa. Tukiainen oli etukäteen pannut merkille netin saalisilmoituksista, että pinkillä on tullut useita kaloja. Alamittainenkin nappasi pinkkiin, joten sitä piti laittaa lauantaille lisää. Perjantai eteni lyhyiden testiuistojen jälkeen kalareissulle hyvin luontaisella tavalla, eli kaljotellen ja saunoen. Tiedossa kuitenkin oli melko töyssyinen parikymppinen Tehiselän yli Suopellon Pinxinmäkeen kisakeskuseen seuraavana aamuna, joten kaikki kalamiehet olivat puoleen yöhön mennessä nukkumassa.

Lauantai

Kello kilautti porukan pystyyn kuusi aamulla lauantaina. Majapaikkana toiminut mökki sijaitsee Tehiniemen länsirannalla joten se on itätuulella todella suojainen paikka. Sieltä kuitenkin kuulee selvästi sen, jos Tehillä tyrskyää. Lauantai aamuna Tehillä tyrskyski. Ei mitenkään mahdottomasti, mutta ihan kunnollinen sisävesimaininki ja siihen kun vielä lisää pimeäajon, niin kyllä vähän jännitti lähteä uudella veneellä vetämään ylitystä. Whaleriläisille tällainen pieni aallokko ei paljon merkkaa. Vene menee kovassakin vastaisessa kuin juna eteenpäin. Matkaan lähdettiin 7.25 ja matkaa oli lännen suuntaan tehty muutama kilometri, kun nasahti. Meinaan sulake Cranchista. Veneen alkuperäinen

Uuden - ei niin putkeen menneen - kytkintaulun asennusta...

kytkintaulu oli koeajon aikana syljeskellyt lasisulakkeita pihalle sulakepesistä, joten oli selkeää, että ennen ensimmäistä reissua se pitää vaihtaa. Allekirjoittanut teki työtä käskettyä, mutta tässä rytäkässä "kautta rantain" selvisi, että pilssipumpun abiko oli kytkintauluun tullut vähän kevyesti liitettyä. Isoon aaltoon ajaessa abiko sitten irtosi ja kontakti miinusrautaan poltti sulakkeen. Tämän johdosta veneestä katosi valot ja kaikki navigointilaitteet. Keskellä Tehinselkää, pimeässä ja kovassa vastatuulessa ei mikään herkuin tilanne. Onneksi motti kuitenkin pelasi ja päästiin nilkuttelemaan Pinxinmäkeen. Kipparikokous meni sivusuun, mutta soitto kisakeskukseen ja Whaleriläiset otti myöhästyneen venekunnan prikan kipparikokouksesta. Cranchilaiset lähti kiivaasti satamasta etsimään veneeseen sulaketta. Oli selvää, että kun siirtymiä jouduttiin ajelemaan hämärällä ja pilkkopimeässä, niin sulake piti löytää. Eihän siinä kauaa mennytkään, kun ystävällinen sysmäläinen herrasmies kaivoi autostaan sulakkeen ja homma skulasi jälleen!

63 cm 3125 g / 13 cm vihreä fiskari

Lauantaina uistelun sai kisassa aloittaa klo 09.00. Whaler jäi pyörimään Päijätsalon edustalle ja Cranchi suuntasi samalta paikalta suoraan länttä kohden. Tarkoituksena oli uistella suoraan länteen ja puikata selän puolelle Iso-Karhusaaren eteläpuolelta. Koko päivä pyörittiinkin sitten niin, että Cranchi hakkasi Tehin itärantoja välillä Lohiluoto Iso-Karhusaari. Whaler ajeli myös raksit perässä hiljalleen Päijätsalolta ulos ja pyöri samoilla mestoilla. Ensimmäinen kalatapahtuma Cranchissa tuli kympin maissa, kun takilaan napsahti reilu kahden kilon hakki. Ei muuten mainittava kala, mutta olihan se ensimmäinen eväkäs, joka meille on ko. veneeseen noussut. Kala tuli 10 metristä ruotsinlippu kuokkaan, jossa Tukiaisen tekemä houkutuslevy. Aamupäivä oli alkanut Whalerissa aktiivisesti ja ennen puolta päivää veneessä oli käynyt jo kaksi alamittaista taimenta ja yksi karkuutettu hakki. Hieman ennen puolta päivää se sitten tapahtui Cranchissa. Targassa jarru pärähti ja kuskin puoleinen uloin plaanari alkoi melko vauhdikkaasti peruutella. Ensikertalaisena reissussa ollut Jussi hyppäsi rattiin ja Reinikka ja Puodinketo alkoivat kiivaasti kelailla plaanareita edestä. Kala veti siimaa ulos koko ajan, joten oli selvää, että ihan mikään pieni kala ei siiman päässä ole. Muutaman sekavan lohimutkan ja jännittävän hetken jälkeen Reinikka haavasi veneeseen komean taimenen. Kalalla oli rasvaevä tallella, mutta se oli hyvin veistellyn näköinen. Nopea yhteys kisakeskuseen kuvien muodossa ja siellä oltiin samaa mieltä, kuin veneessä, että eväleikattu kala kyseessä. Veneessä mitattuna kala oli 65 cm ja 3,5 kg. Kala tuli 13 cm vihreään Fiskariin 4 g painon takaa. Illan puntarissa kalasta oli mystisesti kadonnut painoa ja pituutta... Virallinen tulos 3125 g ja 63 cm. Päivän kolmanneksi isoin kala, ja näin ollen kokonaiskisassa ensimmäisen päivän jälkeen kolmantena. Whalerissä kävi päivän aikana neljä alamittaista, kaikki kalat taas pinkkiin vaikka muutakin vedettiin. Suurimmat kalat oli kaksi 56 cm järväriä, joista toinen merkkikala. Odotellaan tietoja kalan elämänvaiheista järvessä ja kerrotaan niistä lisää myöhemmin. Tukiainen ja Virtanen veti lisää johtopäätöksiä pinkistä sävystä. Raha ja VK-huput vaihtoi keskenään omistajia Svedun täkyn myyntipisteellä ja sunnuntaihin lähdettiin pelkästään pinkkiä vavoissa.

Cranchin kalan ottipaikka, uloin plaanari 4 g takaa. vaparia n. 35 metriä

Ennen kisojen alkua oli jo mietitty, että jos lauantaina puntarille mennään, niin se tarkoittaa sitten hämärässä ajelua takaisin mökille. Tästähän oli jo aamulta kokemusta ja kun se ei mitenkään kovin mielekkäästi mennyt, niin asia hieman tietysti pyöri mielessä. Vaikka puntarille tuotiin lauantaina vain neljä kalaa, niin pitkään piti virallisia tuloslappuja ja palkintojenjakoa odottaa, että ulkona oli käytännössä säkkipimeää. Lähdettiin ajamaan peräkanaa yli Tehiselän. Tällä kertaa ei laitevahinkoja syntynyt, mutta 8 m/s myötäaaltoon pelkällä plotterilla ajo on kyllä hieno järisyttävä kokemus monella tapaa. Cranchin ruorissa olleena täytyy veneen ominaisuuksia kovassa kelissä kehua. Veneen kokonaismitta on vajaa 5,5 metriä, mutta tuollaisessa isohkossa kelissä se tuntuu huomattavasti isommalta ja vakaammalta veneeltä. Hyvä ostos, ehdottomasti!

Sunnuntai

Lauantai-ilta meni perjantaiseen tapaan saunoen ja kaljotellen. Toki toisen venekunnan menestys ensimmäisenä päivänä oli tuonut paukkuihin hieman lisää tujua ja valvottuakin tuli ehkä hieman pidempään. Keli oli selällä identtinen lauantain kanssa. Idästä tuuli 7-8 m/s ja puuskissa varmaan vielä enemmän. Cranchi lähti itää kohden tarkoituksena mennä samoille paikoille vetämään, kuin edellisenä päivänä. Romut laskettiin Tehisilmältä ja siitä sitten kohti etelää selän itärantoja koluten, jossa maininki oli vähän maltillisempaa. Whalerin Virtanen ja Tukiainen puolestaan lähtivät päivään kahdestaan, kun Hakanen oli joutunut edellisen päivän jälkeen lähtemään kotia kohti. Edellisenä iltana pullon pohjalta oli löytynyt ratkaisu sunnuntain ajolinjoille. Whalerin miehistö päätti, että aamulla ylitetään Tehinselkä sivuvastaiseen (noin 15 kilometriä) ja mennään Paatsalo-Rapalaniemi-Purtisaaret kolmioon vetämään. Tällöin säilyy mahdollisuus kokeilla sekä itä- että länsireunoja ja myös luoteisrantoja, joihin tuuli oli puhaltanut jo useamman päivän ajan. Lisäksi pullonhenki kertoi miehille, että kaikki raksit viritetään kovempaan vetovauhtiin, noin 4 km/h. VK-raksilla tämä onnistuu, kun siiman vetää hupun niskan kautta.

Vetovauhtia seurataan Whalerissa Fish Hawkilla.

Uistelu aloitettiin Rapalaniemen kärjestä ja ensimmäiset alamittaiset saatiin vajaan puolen tunnin uistelun jälkeen. Kolmen alamittaisen jälkeen oltiin huomattu, että kala on penkkojen reunoissa. Kello 12:30 Whalerin takilasta lähti 4 m syvyydestä pinkin sävyisen hupun takaa todella vauhdikas taimen. Mainittakoon, että yleensä järvillä tärpit ei paljon takilaa laukaise. Tämä kuitenkin lähti vauhdilla ja räikkä huusi. Kala saatiin haaviin noin 10 minuutin väsyttelyn ja parin syväsukelluksen jälkeen. Kala sukelsi kerran suoraan veneen alle noin 10 metrin syvyyteen. Haavitsemisen jälkeen jännitys kuitenkin nousi taas korkeaksi, kun tajuttiin, että tälläkin taimenella on rasvaevän nysä. Nopea puhelu ja kuvaviesti kisakeskukseen ja kavereille varmisti epäilykset, että kyllä tämäkin kala on eväleikattu. Venepunnitus näytti 65 cm ja 3350 g.

Whalerin sunnuntain taimen ja sen ottipaikka.

Cranchilaisilla tietysti koko päivän jännitti, että jos kala nasahtaa, niin mestaruus on todella lähellä. Aikalailla samoihin aikoihin ja samassa paikassa, kuin edellisen päivän mittakala, samainen vihreä Fiskari peruutteli uloimmasta plaanarista. Kyytiin nostettiin hetkeksi 50 cm eväleikattu taimen. Ei siis puntarikalaa, vaikka kelaillessa tuntui raskaammalta. Tämä oletettavasti johtui siitä, että fiskarin peräkoukku oli kalan kyljessä kiinni ja kala tuli lähes poikittain ylös. Varovaisesti irroitettuna kala lähti kuitenkin pirteästi takaisin veteen. Valitettavasti sunnuntai meni ilman muita tapahtumia Cranchissa ja ainoaksi kisakalaksi jäi lauantain reilu kolmonen.

Sunnuntain palkintojenjakoon mentiin jännittyneinä. Ennen punnitusta oli selvää, että Whaler meni Cranchista ohi. Muista kaloista ei kauheasti ollut tietoa vuotanut, mutta jokunen kala pusseissa virallista punnitusta odotti. Tässä vaiheessa tajuttiin, että ei muuten ilmoittauduttu joukkuekisaan. Asiasta oli ennen kisaviikonloppua ollut puhetta, että ilmoittaudutaan, mutta lauantaiaamun sulakehässäkät ja cranchilaisten myöhästyminen kipparikokouksesta edesauttoivat asian unohtumista. Punnituksessa Whalerin kalan virallisiksi mitoiksi selvisi 62,5 cm ja 3260 g. Nämä kaksi kalaa toi tiimin venekunnille sijat 6. ja 4. Kokonaiskisassa tuotiin puntarille yhteensä 8 kalaa, joten tiimin viikonloppua voi 86 veneen kisassa sanoa todella onnistuneeksi! Hieman jäi tuo joukkuekisan suomenmestaruuden ohi lipuminen harmittamaan, mutta mitäpä niillä pokaaleilla tekee. Tosin olisihan semmoinen Cranchin keulassa ylväs näky... :D

Mahtava viikonloppu lempiharrastuksen parissa takana ja tietysti mieltä lämmittää komeat kalat. Suopellon Pinxinmäki toimii mielestämme hyvin kisakeskuksena ja tämä kisojen ajankohdan siirto kuukautta aikaisempia vuosia myöhempään on pelkästään positiivinen juttu. Kala on aktiivisempaa ja kaikissa venekunnissa, joiden kanssa tuli kisakeskuksella kuulumisia vaihdettua oli alamittaisia käynyt veneessä. Ehkä Päijänteelläkin on toivoa. Nyt kun saadaan vielä Vääksynjokea terrorisoivat salakalastajat kuohittua, niin ehkä vielä jonain päivänä Päijänteestä voi saada rasvaevällisiäkin kaloja edes nähtäväksi.

Seuraaviin kertoihin kireitä kaikille lukijoille!

Päijänne 2016

Syyskauden avausreissu Päijänteelle tehtiin sunnuntaina 2.10. Mukana oli Tukiainen, allekirjoittanut ja vierailevan tähtenä Wahlstenin Johni. Alunperin oli tarkoitus mennä edeltävänä päivänä vesille, mutta Etelä-Suomea riepotellut kova tuuli oli sen verran tujua myös Päitsillä, että mukavuudenhaluiset Salmonmiehet päättivät siirtää lähtöä vuorokaudella. Kelien puolesta se kannatti, koska sunnuntain ilma oli parasta mitä suomalainen lokakuu voi tarjota. Lähes tuuleton ja aurinkoinen keli. Lämpötila näytti seitsemän aikaan aamulla +3 astetta, mutta nousi tukevasti kympin paremmalle puolelle, kun aurinko alkoi lämmittää. Keli oli kuin morsian, mutta kalaosastolla oli jälleen kerran Päijänteelle niin ominaista harmautta.

Laskettiin vene Vääksyn Majakalta. Vähän aikaa punnittiin, että jäädäänkö Asikkalanselälle, kun tornihuhut kertoivat sieltä kalaa nousseen tänä syksynä. Koira ei kuitenkaan helposti karvoistaan pääse. Edellisenä syksynä Paatsalon alueelta nousi Whaleriin kaksi yli 60 senttistä tanea, joten päätettiin jatkaa sieltä, mihin kausi viime vuonna lopetettiin eli Punapään ympäristöön. Kaikki romut oli vedossa n. 09.30. Nyt kun taskussa vielä polttelee 31.12.2015 ostetut uisteluluvat Etelä-Päijänteelle, niin vaparajoituksia ei ole. Vedossa oli 14 raksivapaa ja sen lisäksi muutama testiviritys potkurivirrassa. Tuosta Päijänteen uudesta kuuden vavan rajoituksesta voisi naputella vihaiseen sävyyn useammankin sivun, mutta tokkopa siitä mitään hyötyä olisi...


Kuten jo tuli ensimmäisessä kappaleessa paljastettua, niin tällä kertaa kalat kierti meidän viritykset hyvin mallikkaasti. Ainoaksi kalakontaktkisi jäi klo 14.30 lähtö plaanarista. Kala kävi purskelemassa hopea-marjapuuro huppuun viritettyä salakkaa, mutta ilmeisesti puolukkapuuro ei ollut tälle kalalle mieleinen menu, koska tärppi jäi muutaman sekunnin mittaiseksi. Yleensä Paatsalon maisemissa on saanut varovasti irroitella alamittaisia (alle 60 cm. istareita, koska se on jokaisen itseään kunnioittavan lohikalauistelijan alamitta myös istutuskaloille. Tämä tuore istareiden alamitan lasku 50 senttimetriin on naurettavaa pelleilyä!). Tällä kertaa kala oli todella tiukassa, vaikka Punapään rantapenkkaa uistellessa kaikuun piirtyi pikkukalaa todella paljon.

Yksi selkeä syy heikkoon kalantuloon kyllä löytyi. Se oli tällä kertaa Wahlstenin Johnin eväsreppu.
Salmonmiesten uistelu-uran aikana on pitkien empiiristen tutkimusten perusteella tultu siihen johtopäätökseen, että banaani veneessä on tae munat pataan-reissusta. Johni oli oikein varmistellen ottanut kaksi banaania mukaansa. Pakotettiin ukko tuhoamaan eväänsä ja ei aikaakaan kun räikkä pärähti. Sattumaako? En usko.

Reissuraportti ei siis tällä kertaa juurikaan kalajuttuja sisällä. Päivän kun veneessä viettää, niin aikanasa kuluksi sitä mielellään testailee uusia juttuja. Tukiainen on pajallaan valmistanut uusia houkutuslevyjä ja täytyy sanoa, että on tehnyt DI-mäisen hyvää jälkeä. Oheisen kuvan lätkän (värimalli: Vladimir) saa säädettyä todella nättiin kieputukseen niin raksivauhdissa kuin nopeammassakin yli 5 km/h vauhdissa. Levyn kanssa kokeiltiin Erämiehen Jannen sitomia vetoperhoja. Malli on Erämiehen itsensä suunnittelema. Perho on sidottu putkiperhon runkoon ja on itseasiassa aika lähellä perinteistä spinfluga putkiperhoa. Koko vaan on huomattavast isompi. Vetoperhot  ovat lohenuistelussa ihan arkipäivää ameriikanmaalla, mutta Suomessa vielä aikalailla tuore juttu. Tai mistä minä tiedän. Salmonmiehille ainakin uusi juttu. Vaikka ei (valitettavasti) kalan mieleen ole suoraa pääsyä, niin tuo levyn ja perhon viritys ui 3,1 km/h raksivauhdissa kyllä todella nätisti. Vielä ei montaa tuntia ole kyseisellä rigauksella vetotunteja takana, mutta jännä nähdä, josko joskus kalalle kelpaa. Kunhan saadaan veneeltä Goprosta videomateriaalit purettua, niin linkataan videopätkää uinnista myös tänne ihasteltavaksi.

Tukiainen hommasi veneeseensä keväällä Fish Hawkin. Laite on jo itsessään kuriositeetti, mutta antaa kalastajalle oikeasti hyvää lisätietoa olosuhteista veden alla. Näytön yläpuoliset luvut ovat nopeus ja lämpötila pinnasta mitattuna ja takilavaijeriin kiinnitettävä anturi ilmoittaa veden lämpötilan ja suhteellisen nopeuden siinä syvyydessä, mihin kuula lasketaan. Huomionarvoista tällä kertaa oli se, että tuo sama asteen ero pintaveden ja syvempien vesien välillä säilyi lähes muuttumattomana välillä 0-20 metriä. Pari vuorokautta kestänyt myräkkä oli varmasti sekoittanut vesimassat, joten selkeää harppauskerrosta ei löytynyt.

Seuraavat kalastuspäivitykset tulevatkin sitten varmaan Päijänteen lohikisoista parin viikon päästä. Salmonmiehet ovat lähtemässä kisoihin kahden venekunnan voimin. Kyseinen reissu on allekirjoittaneelle ja Reinikalle ensimmäinen laatuaan Cranchin puikoissa. Saa nähdä miten käy... Kireitä vaan kaikille kisoihin tuleville ja miksei muillekin.

Muista seurata meitä myös facebookissa: https://www.facebook.com/teamstubingandisaac/


Lassi