Syyskausi 2017 ja kauden päätös 23.12.2017

65 cm/3,6 kg kisamiehen painajainen

Syyskausi 2017 meni Salmonmiehillä ristiriitaisin tuntein. Syksyn lohikisoihin osallistuttiin totutusti kahdella venekunnalla. Edellisen vuoden hegemonia oli loppujen lopuksi muisto vain, kun molemmat venekunnat jäivät kisapäivinä nollatulokseen. Salmonmiehet 2, eli Kräntsiporukka sai onnistumisia
kisojen aattoiltana, kun veneeseen veivattiin 65 cm taimen ja muutenkin tapahtumia Tehiltä löydettiin lyhyellä treeniuistelulla paljon. Mutta kuten niin usein ennenkin, niin itse kisassa sitten oiottiin siimoja ja kiskottiin kaliaa. Paljon muuta kerrottavaa siitä viikonlopusta ei jälkipolville jäänyt. Ehkäpä tästä syystä myös kisaraportti jäi tänne kirjoittamatta. Jostain kumman syystä on mukavampi kirjoittaa kalastusraportteja, jos on tosissaan jotain raportoitavaa.

Itse SM-kisat meni armotonta tyhänvetoa harrastaen.

Kausi jatkui SM-kisojen jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tukiainen oli ehtinyt kasvattaa selkäänsä oikein ison ja karvaisen apinan, kun edellisestä mittakalasta Päijänteellä alkoi olla kulunut jo reilu kalenterivuosi. Sitkeästi Jouni kävikin naaraamassa pitkin syksyä Whalerilla, mutta laihoin tuloksin. Satunnaisia alamittaisia ja gigatavukaupallla päänaukomista alan miesten whatsapp-ryhmissä. Niin se vain menee. Jos ei osu, niin ei osu. Saman on kokenu varmasti jokainen vähänkään enemmän lohikaloja jahdannut jantteri. Jounikin sai lopulta syyskaudelle mittakala. Tähän vaadittiin tosin Whalerin jättäminen halliin ja nousemaan gastiksi Nikke "Tane" Hirvosen kyytiin. Joulukuinen kauden päätösreissu tuotti onnistumisen kun ukot saivat Asikkalanselän eteläpäästä naarattua kyytiin hyisessä kelissä 64 cm eväleikatun taimenen.

Tehin tyhjyyden masentama vetomies

Kräntsillä kisojen jäkeisiä vetopäiviä kertyi 5. päivää, joista kolme tuhlattiin Tehillä ja Varpusenlinnanselällä laihoin tuloksin. Ainoa lohikontakti oli Kukkarontakojen kupeesta napannut arviolta 55 cm taimen. Asikkalanselälle tehdyt kaksi reissua olivatkin sitten aivan jotain muuta. Niistä seuraavaksi:

11.11.2017 allekirjoittanut lähti yhdessä John "Banaani" Wahlstenin kanssa Päitsille kokeilemaan. Kalaukoilta oli tasaiseen tullut saaliskuvia, joten toiveet oli korkealla siitäkin huolimatta, että Banaani Wahlsten oli totuttuun tapaan pakannut reppuunsa tertullisen apinan lempiherkkua. Sen verran kova kaveri on kyseessä, että kiristys ja uhkailu ei auttanut ja banaanit repussa jätkä hyppäsi Kräntsin kyytiin.. Vene laskettiin Paviljongilta ja tarkoituksena oli mennä koluamaan Asikkalanselän eteläpäätä. Romut oli vedossa n. klo 09.30 ja ensimmäinen kalakontakti saatiin tästä n. kahden tunnin päästä, kun vasemmanpuoleinen uloin plaanari lähti lujasti peruuttamaan. Räikän huudosta pystyi heti päättelemään, että nyt on mittakala kiinni. Muutaman hetken temuamisen jälkeen haavattiin veneeseen eväleikattu taimen, jolla mittaa 65 cm ja painoa 3,24 kg.

65 cm / 3,24 kg

Päivän mittaan etelästä käynyt tuuli alkoi kääntymään ja samalla nostamaan hieman volyymiä.
Ajateltiin, että vedellään nyt vielä jokunen hetki, vaikka tavoitteeseen oltiin jo päästy ja ruokakala oli kyydissä. pari tuntia ehdittiin vedellä tyhjää, kun samainen vasemmanpuoleinen plaanari alkoi varoivaisesti peruutella. Tällä kertaa oli meikäläisen keppivuoro ja totesin heti alkuun, että alamittainen kala. Kala tuli todella kevyesti veneen peräporeeseen, mutta yhtäkkiä innostuikin taistelemaan ja sukelsi sen verran innokkaasti, että nappasi muutaman takilasiiman kaulansa ympärille. No siinä sotkua ihmetellessä saatiin kuitenkin kala laidan paremmalle puolelle. 63 cm 3,5 kg eväleikattu taimen. Tässä vaiheessa päätettiin, että tälle päivälle on tarpeeksi. Harvemmin, jos koskaan on käynyt niin, että yhdelle reissulle sattuu kaksi 60+ kalaa. Nyt kävi niin ja voin sanoa, että ei ihan kauheasti harmita. Molemmat kalat tulivat samaisella Salsan sininiskaisella hupulla 4g/35 m.
Tuo ensin narrattu kala oli merkattu ja luonnollisesti kalamerkin tiedot Lukeen lähetettiin. Kala oli istutettu puolitoistavuotta aikaisemmin 31 senttimetrisenä Naarakoskeen. Kartasta jos katsoo, niin paljon pidempää matkaa ei kala voi Päijänteellä uida. Kun juttelin asiasta, niin useampi kalamies sanoi, että on näitä Naarakosken istukkaita Päijänteen eteläosista saanut. Mistä lienee hinku Etelään. Uhkeat muikut, vaiko kenties Kalkkisten kanava ja Kymijoen reitti? Mene ja tiedä, mutta varmaan "pohjoisen" miehiä ottaa päähän, kun he siellä kaloja istuttelee ja etelänmiehet naaraa kalat pulskina ylös. :D

Banaani Wahlsten ja 63 cm/3,46 kg taimen

Tuon Asikkalanselän tuplareissun jälkeen tehtiin pummireissuja Tehille ja kalaan pääsy tuntui olevan arkikiireiden takia työn ja tuskan takana. Tarkoitus oli lähteä samaiseen reissuun Tane Hirvosen ja Tukiaisen kanssa, mutta vatsatauti nitisti meikäläisen ja jouduin siltä reissulta jäämään pois. Ketutus oli luonnollisesti ilmeinen, kun jätkät vielä mittakalan saivat. Tästä jäi sellainen vimma, että järvelle on kelien salliessa vielä kerran päästävä.

Hymy palautui Jounin kasvoille

Joulukuun alusviikon sääennusteet näyttivät sellaiselta, että jos ei muuten, niin ainakin munat jäätyy jos Kräntsillä vesille lähdetään. Sain kuin sainkin kotiväen kanssa neuvoteltua, että pääsen joulun aatonaattona kalaan lähtemään. Onneksi kalakavereista löytyy yhtä hölmöjä kuin itse on ja mukaan palelemaan lähti Joonas "Pyrtsi" Pyräntö. Mitä lähemmäksi tuo lauantai kävi, niin sitä hurjempia sääennusteita eri sääpalvelut tarjosi. seiskan pakkasia ja yli kympin tuulia. Ei sen väliä. Kalaan oli pakko päästä!

Aamulla keli oli rannassa mainio

23.12.2017 Aamu valkeni seesteisenä ja huomattavasti poutaisempana, kuin mitä ennusteet olivat sanoneet. auton mittari näytti -3 astetta, kun lähdettiin venettä hallilta hakemaan ja sääennuste näytti, että keli lauhtuu iltapäivää kohden. Pieni mahdollisuus lumisateeseen ja kovaan tuuleen oli olemassa. Olimme kuitenkin päättäneet mennä eteläiselle Asikkalanselälle, koska sieltä oli tullut onnistumisia ja Paviljongin luiskakin oli kuulopuheiden mukaan kohtuullisessa kunnossa. Satamaan saavuttiin n. klo 08.00. vene ongelmitta vesille, kun oltiin suolattu luiska. Suosittelen muuten kaikille tuota suolauksen käyttöä tässä loppukauden hulluttelussa. Suola kun puree pikkuhiljaa jäiseen luiskaan, niin poislähtiessä yleensä, kuten tälläkin kertaa, luiskalla on asfalttipinta lähes paljaan. Ei tarvitse stressata, että miten se vetoauto pärjää. Itse tosin jouduin stressaamaan, kun syksyllä hankkimastani vetoautosta Mitsubishi ASX:tä levisi jarrusatula edellisellä nostokerralla... Pelkkää harmia.

Romut oli vedessä n. klo 10.00 ja melko nopeasti tämän jälkeen alkoi keli yltyä. Ensin nousi tuuli, joka vaikutti puhaltavan etelästä. Tätä päätettiin lähteä karkuun koukkaamalla Pernasaaren pohjoispuolelta kohti Valkeistenkärkeä ja siitä sitten valkeisten penkkaa ylöspäin. Näin tehtiinkin, mutta tuuli

Kuva ei anna oikeutta kelin huonoudelle.

alkoikin samalla puhaltaa lounaasta ja sitten alkoi sataa lunta. Lunta tuli kansankielellä ilmaistuna aivan perkeleesti. Lumipyry oli niin sakeaa, että näkyvyys meni todella huonoksi. Samalla tuuli yltyi ja oli jatkuvana n. 10 m/s ja puuskissa varmasti paljon enemmän. Kräntsi kun on lyhyt vene, mutta kuomu ja targarakennelman vuoksi suhteessa melko korkea, niin pilotin kanssa meneminen ei enää ollut vaihtoehto. Aalto kun saattoi heittää veneen keulaa yhtäkkiä kolmekymmentä astetta sivuun ja pilotin pumppu huusi jo valmiiksi punaisena. Välillä kaikki plaanarit keikkuivat ilman vetoa ja välillä surffasivat hyppien aallolta toiselle. Vetovauhdin säätäminen oli hankalaa ja homma oli kaikinpuolin todella perseestä. Noin puolentoista tunnin uistelun jälkeen päätimme, että tämä sonta saa loppua. Vedetään Pernasaaren länsikärkeen, kerätään romut ja lähdetään joulun

Pyrtsi ja ns. "suorakäsitekniikka"

viettoon. Tästä päätöksestä n. 15 minuuttia myöhemmin olimme saapuneet Valkeistenkärjen kohdalle, jossa tuuli puhalsi sekä etelästä, että Pernasaaren myötäisesti länsiluoteesta ja rytkytys oli sen mukaista, kun oikeanpuoleinen lähin plaanari alkoi peruuttaa. Pyrännön Joonas tarttui vapaan ja alkoi kelailla kalaa ylös. "ei ole iso" tokaisi Pyrtsi, kun kelaili kalaa lähemmäs venettä. Yhtäkkiä kala kuitenkin piristyi ja oli hetkessä
vasemmanpuoleisten plaanareiden alapuolella ja veti siitä vielä eteenpäin niin, että pahimmillaan tai parhaimmillaan kala oli n. 5 metriä veneen etupuolella. Tätä toki edestauttoi se, että hakiessani kabiiniista haavia jouduin irrottamaan kädet ruorista hetkeksi ja vene lähti saman tien puhurin mukana kääntymään. Lopulta kala kuitenkin rauhoittui ja saimme ekalla haavausyrityksellä sen veneeseen. Iso Lohi! Riemu oli ylimmillään ja samassa yhdestä suusta päätimme Joonaksen kanssa lähteä helvettiin järveltä. Niin älytön keli oli. 72 cm/4,65 kg järvilohi oli tosiasia. Itselläni on ollut melkoinen järväriapina selässä koko vetouistelu-uran, koska en ennen tätä kalaa ole koskaan saanut lohta sisävesistä. Nyt asia korjaantui ja vielä ihan kohtuullisella kalalla. Väsytysrytäkässä ja mutkittelussa toisen puolen plaanrit olivat kaikki menneet solmuun ja sotkujen setvimiseen meni tovi järvellä. Onneksi kuitenkin ottipaikka oli lähellä satamaa, joten pääsimme aika nopeasti järveltä pois. Ottipelinä kalalle vihreä salsa 60g/25 m

Kauden päätöreissu oli kyllä menestys, vaikka usko oli oikeastaan kokoajan koetuksella. Näin jälestäpäin mietin, että tuo rytkytys saattoi kyllä olla myös kalansaamisen salaisuus. Vetovauhti vaihteili 2,9 - 5 km/h välillä johtuen tuulesta ja sen suunnanvaihtelusta ja vene kun käyttäytyi todella huonosti, niin legendaarisia lohimutkia tuli tehtyä jatkuvasti. Veto oli siis todella vaihtelevaa. Monet vetojermut tällaisen ei liian homogeenisen vetämisen puolesta puhuvat. Tätähän monet luonnollisesti tavoittelevat raksien ja muiden ottipelien uinnin säätämisellä, mutta näköjään sen voi tehdä ihan vaikka veneellä... :D

Hieno kala ja hieno lopetus kaudelle. Tosin nyt jo näyttää siltä, että vielä täytyy kerran lähteä vesille ennen vuodenvaihdetta... Niin tai näin, niin toivotamme kireitä kaikille lukijoille ja saalisrikasta vuotta 2018!

Lassi Puodinketo

Miniloma Päijänteellä 8-9.8.2017

Allekirjoittaneen loma alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään viikolla 30 ja erinäisten "projektien" vuoksi vasta kolmannella viikolla tuli lähdettyä vesille. Päätin katsoa sääennusteista milloin olisi pari hyvää päivää ja lähteä sitten pitkästä aikaa Päijänteelle. Vettä oli satanut elokuun vaihteessa enemmän kuin tarpeeksi, mutta lopulta 8-9. elokuuta näytti suotuisalle.

Päijänteen maisemia

Kauheasti en edes yrittänyt saada kaveria mukaan, kun kaikki alkoi jo olla takaisin tekemässä "bisnestä", joten starttailin Lahdesta ihan omalla aikataululla. Kaupan kautta venettä hakemaan ja kohti Vääksyä. Majakkapaviljongin luiskalta vene vesille ja rauhalliseen tahtiin kohti Tehiä. Pilotti päällä laittelin vavat valmiiksi ja annoin veneen mennä noin 5 solmun vauhdilla eteenpäin. Puolillta päivin kaikki alkoi olla valmista ja meinasin jo työntää Veradon kaasukahvan kaakkoon, kun sain puhelun Salmen Makelta, että hän on Asikkalanselän laidalla teräsveneellään. Pitihän sitä kahvit käydä juomassa ja sen jälkeen matka jatkui kohti Pohjoista.

Uistelun aloitin hieman Paatsalon pohjoispuolelta, eli matkaa luiskalta tuli melkein saman verran kuin lähtiessä lohenvetoon Suomenlahdelle. Keli oli hieno, puolipilvistä ja heikkoa lounaistuulta. Vetoon meni sekalainen setti, joista suurin osa oli rakseja Kokkosen "turbon" kanssa. Plaanareita 2 kpl / puoli ja takiloihin 3 kpl / puoli. Päijänteellä on uusi hyvä lupasysteemi, missä peruslupa sisältää 6 vapaa ja 10 € summalla saa lisävavan. Maksimimäärä on 10 vapaa. Lisäksi suositellaan vahvasti käytettäväksi yhtä kolmihaaraaa / uistin. Varsinkin vaappumiehet käyttää teurastusuistimia kolmella kolmihaaralla. Jokainen toki tyylillään, mutta kannattaa pohtia tarvitseeko kaikki kolme koukkua olla vaapussa kiinni? Hyviä tuloksia ollaan saatu esim. Zombi-vaapuilla, joissa on vain yksi koukku pienen lenkin jatkona.

Veneenlaskuluiskille on laitettu kalastussäännöt hyvin esille

Jatkoin uistelua Tehin länsipuolta pitkin ja tuntui, ettei kala oikein ollut syönnillä. Muutaman tunnin jälkeen pääsin lähelle Lohiluotoa, jossa luotain piirsi selvästi enemmän kalaa. Aika pian vasemman (merimiehet sanoisi paapuurin) puolen uloin plaanari alkoi pakittaa. Kun sain sisemmän "kepin" kouraan kelatakseni sen pois edestä, iski myös siihen kala. Tätä kelatessa meni hieman aikaa ja huomasin, että toisen puolen lähin plaanarikin lähti peruuttamaan, mutta plaanari tuli kuitenkin heti takaisin rinnalle. Kolme kalaa siis yhtä aikaa kiinni. Ensimmäisen kalan kelattuani veneen lähelle huomasin sen olevan hauki. Tämä sai vapauden heti ja sitten saman puolen uloimman vavan kimppuun. Tässä vaiheessa huomasin kalan irronneen. Vapojen uudelleenvirityksen jälkeen toisen puolen tärppivavan tarkistus ja siellä oli alamittainen taimen.

Luotaimessa hyvin kalaa

Tunti myöhemmin samalta Lohiluodon paikalta plaanari lähti taas peruuttamaan ja sieltä tuli kevyellä kelauksella 60 cm kuha. Tämä lähti mukaan. Päijänteellä kuhakanta on voimistunut viime vuosina ja kala kasvaa huomattavasti isommaksi kuin Vesijärvellä. Syytä en osaa sanoa varmasti, mutta epäilisin pienemmän kalastuspaineen vaikuttavan tähän. Olen asettanut Päijänteelle oman alamittani kuuteenkymmeneen senttiin kaikille kaloille. Taimenenhan saisi ottaa 50 cm pitkänä ja kuhan 42 cm, mutta onko järkeä? Noista mitoista kala vasta aloittaa nopeamman kasvun.

Kuha 60 cm

Koska tarkoitus oli olla veneessä yötä ja käydä saunomassa Lehtisten saaressa, päätin lopettaa uistelun noin puoli yhdeksän aikaan. Keli oli upea ja loppuun tuli vielä pari haukea ja yksi 50 cm kuha, jonka päästin takaisin kasvamaan.

Tehinselän auringonlasku

Lehtisissä on hienot puitteet veneilylle. Laituri on hyvässä kunnossa ja sen yhteydessä on poijuja. Lisäksi löytyy uudehko sauna kaikkien käyttöön, joka lienee jo kolmas tällä paikalla. Muistan hyvin vielä sen ensimmäisen saunan, joka alkoi elinkaarensa lopussa olla melkoinen muisto sodanajan Suomesta. Lisäksi heti laiturin vierestä löytyy hieno grillikatos ja sadan metrin päästä myös huussit. Laituri olikin melko täynnä veneitä, mutta yksi väli löytyi matkaveneilijöiden välistä.

Lehtisten saari Tehinselän reunalla

Keskiviikkona 9.8.2017 heräilin kuuden aikaan ja nopealla aikataululla lähdin taas vesille. Päivä ei tuottanut juurikaan tapahtumia. Melko pian uistelun aloitettuani noin 50 cm kuha kävi veneen vieressä, mutta tämän jälkeen hiljeni ihan täysin. Kolmen aikaan, eli melkein 8 tunnin tyhjänvedon jälkeen uloin plaanari, mihin olin vaihtanut lohipellin (sinisen sävyinen Ismo Mag) lähti pakittamaan kovalla vauhdilla ja räikkä parkui hetken. Kuitenkaan kala ei pysynyt kiinni ja plaanari lähti taas kirimään venettä. Pitkästä aikaa tuli tällä reissulla käytettyä pikkuplaanareita ja samaan tapaan pitkästä aikaa oli myös karkuutuksia. Isoilla kelkoilla en muista yhtään karkuutusta. Toisaalta eipä pikkuplaanareillakaan pitkän ajan mittapuulla ole kovin paljon karkuutuksia, joten ehkä tämä menee tilastolliseen piikkiin.

9.8 oli muuten vuosipäivä järvilohiennätykselleni. Tasan 20 vuotta aiemmin 9.8.1997 saimme Hutrin Tuomaksen kanssa nuorina miehen alkuina 7,5 kg järvilohen. Kala tuli Diamond King 4 - pellillä, joka oli kulta-hopea sävyinen. Tällä pellillä muuten tuli niihin aikoihin kesäaikaan suurin osa kaloista. Eipä ollut vuosipäivä tänä vuonna ihan samanlainen kuin tuolloin vuonna 1997. Tosin ainahan voi jossitella, jos vaikka se plaanarin pakitus olisi ollut jotain tuota kokoluokkaa :)

Järvilohi 7,5 kg, pituus 82 cm

JOUNI TUKIAINEN

Whalerin ensimmäinen reissu Luvian lohiviikon jälkeen

Kesäkuu vierähti käymättä kertaakaan vesillä Whalerillä. Rankka viikko luvialla, surkeat kelit ja töissä ennätyskovat kiireet aiheutti sen, että ei vain jaksanut laittaa traileria auton koukkuun ja suunnata satamaan. Virtasen kanssa oli tietenkin tarkoitus lähteä Helsinki Trolling Contestiin, mutta kuluvalle kesälle tyypilliseen tapaan kelit esti senkin reissun.

Kun ei Helsinkiin päässyt kisailemaan, soittelin Suurosen Petelle, jonka piti lähteä kisoihin mukaan Virtasen ohella, että lähdetäänkö kokeilemaan kuhaa Vesijärvelle. Kuhanuistelu on Salmonmiehistä enemmän Reinikan ja Puodinkedon hommia, joten kovia odotuksia ei osannut asettaa. Joka vuosi tulee kyllä lupa ostettua "Veskulle", mutta käyttöaste jää aina aika pieneksi.

Enonselällä on urbaanit maisemat uistelumestoilla

Herra Suuronen

Suurosen kanssa lähdettiin Niemen satamasta lauantaina 1.7.2017 siinä viiden aikaan iltapäivällä. Vetoon laitettiin sallitut kuusi vapaa ja painotettiin sen verran reilusti myös plaanarivapoja, että ihan pinnassa ei mennyt mitään. Pienimmät painot oli 50 g ja isoimmat 200 g + painouistin / normiuistin-yhdistelmiä. Kuha tuntui olevan jonkinlaisella syönnillä ja pieniä kuhia iski aika pian sekä plaanareista että takiloista. Yksi erikoisuus omalla uistelu-urallani oli kaksi kuhaa (tai mitä vaan kalaa olisi ollut erikoisuus) samassa vavassa. Molemmat tosin oli hieman alamittaisia. Kuhalle olen pitänyt Vesijärvellä alamittana 50 cm, mutta nämä nyt olisi ollut myös lakisääteisen mitan alle.

Tuplauistimen tehokkuutta

Noin kello 20:30 kohtuullisen syönnin jatkuttua huomattiin ulommaisen pikkuplaanarin pakittavan aika kovaa. Noin 10 minuutin väännön jälkeen kala nousi ensimmäisen kerran pintaan ja muistan sanoneeni "helvetin iso kuha". Arvelin kalan olevan 3-4 kg. Tässä vaiheessa kala teki "epäkuhat" ja vei jopa siimaa uudestaan taaksepäin. Syke alkoi hieman nousta, mitä ei yleensä kuhavesillä tapahdu. Vielä ehkä viisi minuuttia ja Suuronen pääsi koukkaamaan kalan haaviin. Kuha makasi parin sekunnin päästä veneen lattialla potkimatta yhtään ja miehet oli hiljaa. En tiedä mitä Suurosen mielessä liikkui, mutta itse jäin vain ihmettelemään, että mitäs nyt. Lopulta sanoin "mitä hittoa, ihan helvetin iso kuha". No, ei muuta kuin puntariin ja painoksi kirjattiin 5,6 kg. Kuha otti 50 g painon takana vedettyyn Bomberin 16A:han. Vettä veneen alla oli 20 metria ja noin 10 metrin syvyydessä majaili tosi laajoja kuoreparvia.

Mittakaavaa kuhalle

Toisin kuin lukija olettaa, kädet on lähes kiinni allekirjoittaneessa, eli ei perinteistä kurkotusta

Sen verran myönnän hölmöyttäni, että toista kertaa en näin isoa kuhaa ota hengiltä, jos sellainen sattuisi tulemaan. Nämä isot kuhat on tietenkin tärkeitä suvunjatkajia, mutta myös hankalia fileerata. Ruodot on kuin perkaisi härkää. Suosittelen vain nopeita kuvia ja kalalle hyvien jatkojen toivottamista.

JT

Luvia 2017

Perinteeksi muodostunut Luvian reissu lohen perään oli päätetty toteuttaa tänä vuonna viikolla 21, eli toukokuun viimeinen ehjä viikko. Tänä vuonna reissuun oltaisiin lähdössä kahdella veneellä. Tukiainen Whalerillä ja Reinikka & Puodinketo omalla, eli Cranchilla. Odotukset reissulle oli kohtuullisen korkealla, kun pitkin kevättä Porin vesiltä kuului säännöllisesti lohiraportteja. Toki pitää huomioida, että vetoveneitäkin siellä on paljon, joten väkisinkin raportteja alkaa kuulua.

Maanantai 22.5.2017

Reissuun lähdettiin Lahdesta maanantaina 22.5 aikaisin aamulla. Matkaa taitettiin Forssan kautta ja Porissa pysähdyttiin tekemään ruokaostokset sekä syömään lounasta. Kaikkien taukojen, tankkaamisien ym. kanssa matka kotiovelta majapaikalle veneillä kesti noin 6 tuntia. Veneet laskettiin mereen Laitakarin satamasta, jossa meitä odotti perinteiseen tapaan Luvian oma lohenuistelulegenda Kimmo Aksola. "Ako" hyppäsi Whalerin kyytiin maanantaiksi. Tiistaina hän joutui menemään vielä töihin.

Lahen miehet Luvian laitakarin satamassa

Lohen perään lähdettiin maanantaina noin klo 14-15 melko hyvään keliin, puolipilvistä ja 6-7 m/s länsituulta. Whaler suuntasi suoraan ns. 50 m penkalle, eli 30 km ulos mantereelta. Cranchi jäi lähemmäs Iso-Pietaria. Silakka oli aivan hukassa varsinkin Whalerin kaiussa. Päivä meni ajeluksi ja mitään tapahtumia ei tullut kumpaankaan veneeseen. Illalla Aksola lähti kotiin kymmenen aikaan ja tämän jälkeen molemmat venekunnat hioivat suunnitelmia saunan lauteilla.

Päivän parhaat kaikuluotainhavainnot, eli silakkaa ei juuri löydetty...

Tiistai 23.5.2017

Tiistaina heräiltiin "pirteinä" uuteen päivään 8-9 aikoihin. Kurkistus ulos näytti, että meri on rasvatyyni, mutta sääennusteet lupailivat kovenevaa tuulta klo 14 alkaen. Nopea aamupala ja sovittiin, että lähdetään molemmilla veneillä sisäväylää pohjoiseen ja Porin Säpin jälkeen lasketaan Turkulaisia lainatakseni "tuotteet mereen". Säpin pohjoispuolen penkassa oli pientä silakkahavaintoa, mutta edelleen sen näköiset parvet, joista lohia on saatu, oli hukassa. Vesi sentään oli vähän lämpimämpää. Tukiainen jutteli pitkät tovit tamperelaisen venekunnan kanssa VHF:llä ja sai sentään vähän uskoa muiden tapahtumista.

Matka pelipaikoilla kävi joutuisasti hienossa kelissä

Edellisinä vuosina on tavattu seurata troolareiden liikkeitä silakkaa etsiessä. Luvian edustalla silakkaa on kyllä paljon, mutta se tuntuu olevan pienellä alueella. Tiistaina troolari nähtiin, mutta sekin vain ajeli ohi ja katosi horisonttiin. Ilmeisesti ei oltu ihan parhaalla alueella.

Troolari Selkämeren tyyliin

Keli nousi aika kovaksi iltapäivällä neljän aikoihin. Tässä vaiheessa Cranchi oli valutellut etelään myötäisessä ja oli jo lähellä Luvian edustaa. Whalerissä Tukiainen päätti vielä yhden hengen miehistöllään uistella hetken, mutta yleensä näissä hommissa turvallisuus kannattaa pitää mielessä ja niinpä romut nousi merestä ja keula kääntyi etelään. Matkalla löytyi mielenkiintoinen hylky Säpin eteläpuolelta. Alla kuva kauista ja kuvakaappaus netistä. Hienosti näkyy laivan muodot luotaimessa.

Kuunari Koivisto upotettuna meren pohjaan sukeltajien iloksi

Cranchi jatkoi uistelua vielä tunnin verran ja havaitsi Iso-Pietarin edessä isoja silakkaparvia. Päivän päättyessä hieman aikaisin lämpeni saunakin ajoissa. Saunan jälkeen narahti parin ison jallupullon korkki ja niiden parissa ilta venähtikin sitten kello kolmeen aamuyöllä. Yöllä tehtiin torstaina Whalerin miehistöön saapuvalle Virtaselle ostoslista. Jotain jäi jopa tuomatta listalta.

Onneksi ymmärrettiin lähettää ostoslista hyvissä ajoin klo 02:30, ettei vaan unohdeta :)

Keskiviikko 24.5.2017

Keskiviikkona aamu valkeni taas aurinkoisena.  Keli näytti rannassa hieman tuuliselta ja päätettiin lähteä yhdellä veneellä kolmen hengen voimin. Suuntana olisi 50 metrin penkka. Iso-Pietarin jälkeen huomattiin, että tuuli olikin rannikkotuulta ja merellä tuulta oli ehkä 2-3 m/s. 30 kilometrin matka meni joutuisasti 50 km/h ja mikä parasta, huomasimme troolarin vetävän suunnitellulla uistelualueella. Nyt oltiin selvästi kalapaikalla. "Tuotteet" mereen ja silakkaa etsimään.

Miehistön jäsen ja kippari täydessä iskussa edellisillan höyryjen jälkeen!

50 metrin syvyyskäyrää lähdettiin uistelemaan kohti pohjoista. Ennen kuin silakkaa löytyi, tärppäsi ison Dipsyn takaa keltavihreään Ismo Magnumiin alamittainen, ehkä noin 50 cm lohi. Tämä jatkoi matkaa ja niin teki Whalerkin. Silakkaa alkoi löytyi noin 2 kilometriä tästä pohjoiseen. Silakkaa oli todella paljon ja tätä aluetta sitten pyörittiin tuntikausia ilman tulosta. Odotukset kuitenkin oli korkealla.

Silakkaparvia luotaimessa

Aksola soitteli pitkin päivää hermostuneena. Hän odotteli Naantalin miestä Markus "Ökä" Äijöä Luvialle Buster Magnum Pro perässään. Vesille he pääsivät viiden jälkeen eikä mennyt kuin puolisen tuntia, niin Aksola soitti ja kertoi heidän ensimmäisestä tapahtumasta. Miehet jäivät lyhyen päivän vuoksi Iso-Pietarille, josta ensimmäinen lohi nappasi plaanarista, veti 150 metriä ja jäi jurrottamaan. Noin 10 minuutin väsytyksen jälkeen kala irtosi.

Whalerissä Reinikka kävi lepäämään hyttiin ja Puodinketo päätti seitsemän jälkeen illalla ottaa ohjat. Veneen keula suuntasi pois silakkaparvilta kipparin vastusteluista huolimatta. Lassin ajatus oli, että käydään katsomassa alamittaisen saantipaikka.

Herra Puodinketo puikoissa

Kun paikalle päästiin ja aletiin kääntää takaisin kohti silakkaparvia, alkoi targassa räikkä huutaa armottomasti kesken pahimman manaamisen. Juuri kun siis fiilikset alkoi olla matalalla kello 20, tuli piristystä. Plaanarista lähti samaan aikaan keskimmäinen vapa ja toiseksi lähin. Tätä sitten ihmeteltiin hetken aikaa, kun toisessa vavassa tuntui potkuja ja toisessa ei. Molemmat vavat oli raskaita. Lopulta sitten ei oikein päästy ymmärrykseen, kun toinen vapa löystyi. Kala tai ei, molemmat laukesi.

Tukiainen väsytti lohta noin 25 minuuttia, kunnes Puodinketo sai lohen haaviin. Veneessä punnitus ja vaaka näytti 11.3 kg. Ottipelinä Ismo Magnum sini-pinkki 20 g painon takaa.

Muita tapahtumia ei enää tunnin aikana tullut ja lähdettiin ajamaan hienossa kelissä kohti mökkirantaa. Rannassa Ökän upea Buster Magnum kiilsi ja miehet oli laiturilla odottamassa. Lohen fileointi, sauna ja nukkumaan noin klo 24.

Lohi 11.3 kg

Torstai 25.5.2017

Torstaina kello soitti klo 7:30. V. Virtasen kanssa oltiin sovittu, että nähdään Laitakarin satamassa klo 9:00. Lisäksi Cranchiin oli tulossa Rauman oma poika Rami. Reinikalla alkoi turnauskestävyys pettämään ja pienen harkinnan jälkeen hänelle tuli "tuulipäivä". Lisäksi Busteriin oli tulossa miehistöön Karkkilasta Marko "Makke" Ahomäki.

Veneet irtosi laiturista 8:45 ja Laitakarissa tehtiin päivän uistinvalinnat ja tankkaukset. Whaleriin meni karvan alta 300 euron edestä menovettä. Halpaa hommaa tankata satamassa, mutta toisaalta ei uskalla jäljellä olevalla sadalla litralla yrittää koko loppuviikkoa.

Kuraa tankkiin, niin pärjäilee loppuviikon

Keli oli yltynyt edellisestä illasta sen verran, että tällä kertaa kaikki kolme venettä jäi Iso-Pietarin edustalle. Tuuli oli pohjoisesta 8-10 m/s. Ensimmäiset tapahtumat olivat Busterissa. Heillä tapahtumia oli päivän mittaan aika paljon, mutta ilmeisesti liian löysät plaanarit aiheuttivat karkuutuksia. Whalerissä on käytössä sekä pikkuplaanarit että isot. Luvialla vedettiin isoilla, jotta saatiin enemmän vapoja riviin. Isot kelkat on mallia PoPo, eli vetoa on kyllä aika helvetisti.

Silakkaa löytyi niinkin matalasta, kuin 15-20 metriä. Whalerin ensimmäinen lohi otti Dipsyn takaa. Lohi ei ollut kovin iso, mutta kuitenkin hieman vajaa 70 cm. Cranchi tuli samoille paikoille ja heilläkin vapa taipui. Saaliina tasan 70 cm lohi, jonka paino oli 4 kg. Ei siis isoja lohia, mutta istutuskaloina nämä viitsi ottaa kyytiin. Whaleriin nousi vielä toinen samanlainen lohi ja se tällä kertaa VK:n hupun ja Turbo-Raksin yhdistelmällä. Raksiuistelu saa ihan uutta pontta, kun voi vetää kovemmalla vauhdilla ja sekaisin uistinten kanssa. Whalerin kippari ja Virtanen ovat jo noin 15 vuotta olleet melko vannoutuneita raksimiehiä, mutta tämän keksinnön avulla pystytään vähän hakemaan uusia kuvioita.

Busteriin nousi päivän aikana kolme lohta, painot välillä 4-7 kg. Tapahtumia heillä oli kuusi. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Whalerin ja Cranchin kalat

Busterin kalat (kuvassa Ökä ja Makke)

Illan ohjelmassa oli jälleen sauna ja virkistysjuomat.

Perjantai 26.5.2017

Ennusteiden mukaisesti päivästä oli tulossa tuulipäivä. Buster lähti vesille, mutta heillä päivä jäi yhteen pieneen loheen ja yhteen plaanarista lähteneeseen karkuutukseen. Keli oli päivän mittaan kova, jopa 13 m/s. Busterin miehistö veti tunnin myötäiseen ja siirtyi romut ylhäällä takaisin. Tätä koko päivä. Kovia jätkiä. Käsi ylös kuinka moni mukavuudenhaluinen hyttiuistelija tekee samaa?

Whalerin Tukiainen & Virtanen vaihtoi muutamaan kelaan siimoja ja laittoi seuraavan päivän pilvisen sään uistimet valmiiksi. Reinikka ja Puodinketo auttoivat näyttämällä kummelivideoita. Myöhemmin myös Cranchi sai uudet uistimet seuraavaa päivää varten. Ei huono päivä, vaikka vesille ei päästykään.

Naapurimökin uistelija kävi moikkaamassa ajaessaan Silver Hawkilla laiturin ohi. Häneltä saatiin muutamia vinkkejä, kun mies oli paikallinen mökkeilijä.

Rami joutui aamulla jo lähtemään takaisin Raumalle. Busterin miehet veivät hänet ystävällisesti Laitakariin. Nukkumaan mentiin jo kello 21:30.

Tuulipäivä

Lauantai 27.5.2017

Kello soitti klo 5:00 ja vesille lähdettiin klo 6:00. Keli oli hieno, täysin tyyntä ja kevyitä kuurosateita. Päivän aikana tiedettiin tuulen nousevan. Eilinen Silver hawk oli jo kuudelta täydet rensselit vesillä Iso-Pietarin ja Lännennaulojen välissä. Myöhemmin kuulimme, että veneeseen oli noussut peräti 17+ kg lohi! Hieno suoritus!

Busterilla päivä oli viimeinen tälle reissulle. Iltapäivällä 13-14 aikoihin heille nousi noin 6 kg lohi, jälleen plaanarista. Samalla paikalla 200 metrin sisällä oli myös Cranchi, jolla oli sama uistin vedossa samalla painotuksella. Lohi valitsi Busterin.

Whalerissä oli myös hiljaista, kunnes vastatuuleen ajettaessa hyvin läheltä rantaa takilasta vapa niiasi komeasti ja räikkä lähti huutamaan. Virtanen otti vavan käteensä ja alkoi väsytys. Kala sai napattua matkaansa lähimmän plaanarin, mikä hankaloitti aika kovassa kelissä vastatuuleen väsytystä. Noin 20 minuutin väsytyksen jälkeen lohi saatiin haaviin. Lopussa meinasi käydä vielä ohraisesti, kun näytti, että lohi ottaa juuri ennen haavia syöksyn, mutta ei onneksi ehtinyt, kun allekirjoittanut ehti juuri ja juuri napata lohen haaviin.

Cranchi ja Buster vesillä torstaina

Ottipeli

Virtanen ja Tukiainen hymyssä suin, Reinikka ja Puodinketo... no, ei-niin hymyssä suin

Lauantai oli viimeinen päivä vesillä. Molemmat veneet olivat vedossa 15 tuntia. Harvoin tulee oltua näin pitkään yhtäjaksoisesti lohen perässä. Sunnuntaina nukuttiin vähän pidempään, siivoiltiin mökki ja pakattiin lohet mukaan. Laitakarissa veneet ylös ja kohti Lahtea.

Yhteenvetoa

Venepäiviä reissussa tuli kolmelle veneelle 5+4+4 = 13.
Ylös saatuja mittalohia nousi yhteensä 4+1+5 = 10.

Kaloista tuli
-takilasta 2
-dipsystä 1
-plaanarista 7

Vain yksi mittalohi nousi huomattavasti kauempaa rannikosta. Lohet nousevat selvästi tänä vuonna pohjoista kohti aivan rannan tuntumassa. Selityskin on melko helppo. Vedet on avomerellä kylmiä ja saaristossa tai sen tuntumassa 2-4 astetta lämpimämpää.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Muistathan katsoa alta vielä reissusta koostetun videon. Videolla näkyy kahden isoimman lohen tärpit.

Kalareissuja pääsee seuraamaan enemmän livenä Facebookin kautta osoitteesta

www.facebook.com/salmonmiehet

Luvian vesiä voi suositella myös pienemmän kaluston uistelijoille. Kuvassa lohipaikka ja Iso-Pietarin saari

JOUNI TUKIAINEN

Tiiskeri 7.5.2017

Tukiainen ja Virtanen päättivät lähteä sunnuntaina 7.5. kokeilemaan legendaarisia Tiiskerin lohivesiä. Virtasella melkein vierähti kyynel silmästä, kun paineltiin kohti Tiiskeriä hienossa kelissä 55 km/h. Näiltä vesiltä Vesalla alkoi vuonna 1996 lohenuistelu. Vesa tuumasi, että ympyrä sulkeutuu, mutta allekirjoittanut tyrmäsi ajatuksen. Ennemmin nyt lähti toinen kierros...

Tiiskerin majakka

Lahdesta lähdettiin Sprinterillä Whaler perässä klo 5:45. Loviisassa vene laskettiin vesille ydinvoimalan luiskalta. Vetoon laitettiin uutta ja vanhaa. Uutta edusti Kokkosen Raksi-turbot ja vanhaa esim. Iron Horn. Vetovauhdiksi sovittiin noin 4,0-4,5 km/h, jotta saadaan haettua silakkaa alueelta. Lisäksi kokeiltiin allekirjoittaneen tekemiä uusi ISOJA houkutinlevyjä. Nyt ei siis puhuta isohkoista, vaan ISOISTA! Niistä lisää jatkossa. Vetoon meni myös ISOT kelkat :)

Isolla Sprinterillä!

Silakkaa ei meinannut löytyä millään. Vesi oli Tiiskerin korkeudella todella kylmää, noin 2,5 astetta. Etelämmäksi mentäessä vesi vähän lämpeni ja noin 10 km Tiiskeriltä etelään löytyi yli kolmen asteen vettä ja pieniä parvia, ei kuitenkaan sellaisia parvia, joista yleensä ollaan lohia saatu. Tätä aluetta pyörittiin noin 4 tuntia, mutta tuloksetta. Välillä Heiskasen Sami kävi veneensä uuden omistajan kanssa testilenkillä moikkaamassa. Kun kello alkoi olla jo sen verran, että kotona oltaisiin aika myöhään, niin päätettiin lähteä uistelemaan kohti Tiiskerin majakkaa. Lopulta romut nostettiin majakkaluodon kupeessa. Keli oli myös paluumatkalle hieno ja vauhtia pystyi pitämään mukavasti. Alla muutama kuva päivältä ja vielä alle minuutin koostevideo päivästä, kun kerran action kameraa pidettiin päällä.

Videoeditoinnin treenausta...

Vesi oli kylmää ja silakkaa ei oikein löytynyt.

Heiskasen Sami viimeisellä reissullaan Prolinella.

Muita uistelijoita ei ollut hienosta kelistä huolimatta.

Päivän reitti

JOUNI TUKIAINEN