Syyskausi 2017 ja kauden päätös 23.12.2017

65 cm/3,6 kg kisamiehen painajainen

Syyskausi 2017 meni Salmonmiehillä ristiriitaisin tuntein. Syksyn lohikisoihin osallistuttiin totutusti kahdella venekunnalla. Edellisen vuoden hegemonia oli loppujen lopuksi muisto vain, kun molemmat venekunnat jäivät kisapäivinä nollatulokseen. Salmonmiehet 2, eli Kräntsiporukka sai onnistumisia
kisojen aattoiltana, kun veneeseen veivattiin 65 cm taimen ja muutenkin tapahtumia Tehiltä löydettiin lyhyellä treeniuistelulla paljon. Mutta kuten niin usein ennenkin, niin itse kisassa sitten oiottiin siimoja ja kiskottiin kaliaa. Paljon muuta kerrottavaa siitä viikonlopusta ei jälkipolville jäänyt. Ehkäpä tästä syystä myös kisaraportti jäi tänne kirjoittamatta. Jostain kumman syystä on mukavampi kirjoittaa kalastusraportteja, jos on tosissaan jotain raportoitavaa.

Itse SM-kisat meni armotonta tyhänvetoa harrastaen.

Kausi jatkui SM-kisojen jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tukiainen oli ehtinyt kasvattaa selkäänsä oikein ison ja karvaisen apinan, kun edellisestä mittakalasta Päijänteellä alkoi olla kulunut jo reilu kalenterivuosi. Sitkeästi Jouni kävikin naaraamassa pitkin syksyä Whalerilla, mutta laihoin tuloksin. Satunnaisia alamittaisia ja gigatavukaupallla päänaukomista alan miesten whatsapp-ryhmissä. Niin se vain menee. Jos ei osu, niin ei osu. Saman on kokenu varmasti jokainen vähänkään enemmän lohikaloja jahdannut jantteri. Jounikin sai lopulta syyskaudelle mittakala. Tähän vaadittiin tosin Whalerin jättäminen halliin ja nousemaan gastiksi Nikke "Tane" Hirvosen kyytiin. Joulukuinen kauden päätösreissu tuotti onnistumisen kun ukot saivat Asikkalanselän eteläpäästä naarattua kyytiin hyisessä kelissä 64 cm eväleikatun taimenen.

Tehin tyhjyyden masentama vetomies

Kräntsillä kisojen jäkeisiä vetopäiviä kertyi 5. päivää, joista kolme tuhlattiin Tehillä ja Varpusenlinnanselällä laihoin tuloksin. Ainoa lohikontakti oli Kukkarontakojen kupeesta napannut arviolta 55 cm taimen. Asikkalanselälle tehdyt kaksi reissua olivatkin sitten aivan jotain muuta. Niistä seuraavaksi:

11.11.2017 allekirjoittanut lähti yhdessä John "Banaani" Wahlstenin kanssa Päitsille kokeilemaan. Kalaukoilta oli tasaiseen tullut saaliskuvia, joten toiveet oli korkealla siitäkin huolimatta, että Banaani Wahlsten oli totuttuun tapaan pakannut reppuunsa tertullisen apinan lempiherkkua. Sen verran kova kaveri on kyseessä, että kiristys ja uhkailu ei auttanut ja banaanit repussa jätkä hyppäsi Kräntsin kyytiin.. Vene laskettiin Paviljongilta ja tarkoituksena oli mennä koluamaan Asikkalanselän eteläpäätä. Romut oli vedossa n. klo 09.30 ja ensimmäinen kalakontakti saatiin tästä n. kahden tunnin päästä, kun vasemmanpuoleinen uloin plaanari lähti lujasti peruuttamaan. Räikän huudosta pystyi heti päättelemään, että nyt on mittakala kiinni. Muutaman hetken temuamisen jälkeen haavattiin veneeseen eväleikattu taimen, jolla mittaa 65 cm ja painoa 3,24 kg.

65 cm / 3,24 kg

Päivän mittaan etelästä käynyt tuuli alkoi kääntymään ja samalla nostamaan hieman volyymiä.
Ajateltiin, että vedellään nyt vielä jokunen hetki, vaikka tavoitteeseen oltiin jo päästy ja ruokakala oli kyydissä. pari tuntia ehdittiin vedellä tyhjää, kun samainen vasemmanpuoleinen plaanari alkoi varoivaisesti peruutella. Tällä kertaa oli meikäläisen keppivuoro ja totesin heti alkuun, että alamittainen kala. Kala tuli todella kevyesti veneen peräporeeseen, mutta yhtäkkiä innostuikin taistelemaan ja sukelsi sen verran innokkaasti, että nappasi muutaman takilasiiman kaulansa ympärille. No siinä sotkua ihmetellessä saatiin kuitenkin kala laidan paremmalle puolelle. 63 cm 3,5 kg eväleikattu taimen. Tässä vaiheessa päätettiin, että tälle päivälle on tarpeeksi. Harvemmin, jos koskaan on käynyt niin, että yhdelle reissulle sattuu kaksi 60+ kalaa. Nyt kävi niin ja voin sanoa, että ei ihan kauheasti harmita. Molemmat kalat tulivat samaisella Salsan sininiskaisella hupulla 4g/35 m.
Tuo ensin narrattu kala oli merkattu ja luonnollisesti kalamerkin tiedot Lukeen lähetettiin. Kala oli istutettu puolitoistavuotta aikaisemmin 31 senttimetrisenä Naarakoskeen. Kartasta jos katsoo, niin paljon pidempää matkaa ei kala voi Päijänteellä uida. Kun juttelin asiasta, niin useampi kalamies sanoi, että on näitä Naarakosken istukkaita Päijänteen eteläosista saanut. Mistä lienee hinku Etelään. Uhkeat muikut, vaiko kenties Kalkkisten kanava ja Kymijoen reitti? Mene ja tiedä, mutta varmaan "pohjoisen" miehiä ottaa päähän, kun he siellä kaloja istuttelee ja etelänmiehet naaraa kalat pulskina ylös. :D

Banaani Wahlsten ja 63 cm/3,46 kg taimen

Tuon Asikkalanselän tuplareissun jälkeen tehtiin pummireissuja Tehille ja kalaan pääsy tuntui olevan arkikiireiden takia työn ja tuskan takana. Tarkoitus oli lähteä samaiseen reissuun Tane Hirvosen ja Tukiaisen kanssa, mutta vatsatauti nitisti meikäläisen ja jouduin siltä reissulta jäämään pois. Ketutus oli luonnollisesti ilmeinen, kun jätkät vielä mittakalan saivat. Tästä jäi sellainen vimma, että järvelle on kelien salliessa vielä kerran päästävä.

Hymy palautui Jounin kasvoille

Joulukuun alusviikon sääennusteet näyttivät sellaiselta, että jos ei muuten, niin ainakin munat jäätyy jos Kräntsillä vesille lähdetään. Sain kuin sainkin kotiväen kanssa neuvoteltua, että pääsen joulun aatonaattona kalaan lähtemään. Onneksi kalakavereista löytyy yhtä hölmöjä kuin itse on ja mukaan palelemaan lähti Joonas "Pyrtsi" Pyräntö. Mitä lähemmäksi tuo lauantai kävi, niin sitä hurjempia sääennusteita eri sääpalvelut tarjosi. seiskan pakkasia ja yli kympin tuulia. Ei sen väliä. Kalaan oli pakko päästä!

Aamulla keli oli rannassa mainio

23.12.2017 Aamu valkeni seesteisenä ja huomattavasti poutaisempana, kuin mitä ennusteet olivat sanoneet. auton mittari näytti -3 astetta, kun lähdettiin venettä hallilta hakemaan ja sääennuste näytti, että keli lauhtuu iltapäivää kohden. Pieni mahdollisuus lumisateeseen ja kovaan tuuleen oli olemassa. Olimme kuitenkin päättäneet mennä eteläiselle Asikkalanselälle, koska sieltä oli tullut onnistumisia ja Paviljongin luiskakin oli kuulopuheiden mukaan kohtuullisessa kunnossa. Satamaan saavuttiin n. klo 08.00. vene ongelmitta vesille, kun oltiin suolattu luiska. Suosittelen muuten kaikille tuota suolauksen käyttöä tässä loppukauden hulluttelussa. Suola kun puree pikkuhiljaa jäiseen luiskaan, niin poislähtiessä yleensä, kuten tälläkin kertaa, luiskalla on asfalttipinta lähes paljaan. Ei tarvitse stressata, että miten se vetoauto pärjää. Itse tosin jouduin stressaamaan, kun syksyllä hankkimastani vetoautosta Mitsubishi ASX:tä levisi jarrusatula edellisellä nostokerralla... Pelkkää harmia.

Romut oli vedessä n. klo 10.00 ja melko nopeasti tämän jälkeen alkoi keli yltyä. Ensin nousi tuuli, joka vaikutti puhaltavan etelästä. Tätä päätettiin lähteä karkuun koukkaamalla Pernasaaren pohjoispuolelta kohti Valkeistenkärkeä ja siitä sitten valkeisten penkkaa ylöspäin. Näin tehtiinkin, mutta tuuli

Kuva ei anna oikeutta kelin huonoudelle.

alkoikin samalla puhaltaa lounaasta ja sitten alkoi sataa lunta. Lunta tuli kansankielellä ilmaistuna aivan perkeleesti. Lumipyry oli niin sakeaa, että näkyvyys meni todella huonoksi. Samalla tuuli yltyi ja oli jatkuvana n. 10 m/s ja puuskissa varmasti paljon enemmän. Kräntsi kun on lyhyt vene, mutta kuomu ja targarakennelman vuoksi suhteessa melko korkea, niin pilotin kanssa meneminen ei enää ollut vaihtoehto. Aalto kun saattoi heittää veneen keulaa yhtäkkiä kolmekymmentä astetta sivuun ja pilotin pumppu huusi jo valmiiksi punaisena. Välillä kaikki plaanarit keikkuivat ilman vetoa ja välillä surffasivat hyppien aallolta toiselle. Vetovauhdin säätäminen oli hankalaa ja homma oli kaikinpuolin todella perseestä. Noin puolentoista tunnin uistelun jälkeen päätimme, että tämä sonta saa loppua. Vedetään Pernasaaren länsikärkeen, kerätään romut ja lähdetään joulun

Pyrtsi ja ns. "suorakäsitekniikka"

viettoon. Tästä päätöksestä n. 15 minuuttia myöhemmin olimme saapuneet Valkeistenkärjen kohdalle, jossa tuuli puhalsi sekä etelästä, että Pernasaaren myötäisesti länsiluoteesta ja rytkytys oli sen mukaista, kun oikeanpuoleinen lähin plaanari alkoi peruuttaa. Pyrännön Joonas tarttui vapaan ja alkoi kelailla kalaa ylös. "ei ole iso" tokaisi Pyrtsi, kun kelaili kalaa lähemmäs venettä. Yhtäkkiä kala kuitenkin piristyi ja oli hetkessä
vasemmanpuoleisten plaanareiden alapuolella ja veti siitä vielä eteenpäin niin, että pahimmillaan tai parhaimmillaan kala oli n. 5 metriä veneen etupuolella. Tätä toki edestauttoi se, että hakiessani kabiiniista haavia jouduin irrottamaan kädet ruorista hetkeksi ja vene lähti saman tien puhurin mukana kääntymään. Lopulta kala kuitenkin rauhoittui ja saimme ekalla haavausyrityksellä sen veneeseen. Iso Lohi! Riemu oli ylimmillään ja samassa yhdestä suusta päätimme Joonaksen kanssa lähteä helvettiin järveltä. Niin älytön keli oli. 72 cm/4,65 kg järvilohi oli tosiasia. Itselläni on ollut melkoinen järväriapina selässä koko vetouistelu-uran, koska en ennen tätä kalaa ole koskaan saanut lohta sisävesistä. Nyt asia korjaantui ja vielä ihan kohtuullisella kalalla. Väsytysrytäkässä ja mutkittelussa toisen puolen plaanrit olivat kaikki menneet solmuun ja sotkujen setvimiseen meni tovi järvellä. Onneksi kuitenkin ottipaikka oli lähellä satamaa, joten pääsimme aika nopeasti järveltä pois. Ottipelinä kalalle vihreä salsa 60g/25 m

Kauden päätöreissu oli kyllä menestys, vaikka usko oli oikeastaan kokoajan koetuksella. Näin jälestäpäin mietin, että tuo rytkytys saattoi kyllä olla myös kalansaamisen salaisuus. Vetovauhti vaihteili 2,9 - 5 km/h välillä johtuen tuulesta ja sen suunnanvaihtelusta ja vene kun käyttäytyi todella huonosti, niin legendaarisia lohimutkia tuli tehtyä jatkuvasti. Veto oli siis todella vaihtelevaa. Monet vetojermut tällaisen ei liian homogeenisen vetämisen puolesta puhuvat. Tätähän monet luonnollisesti tavoittelevat raksien ja muiden ottipelien uinnin säätämisellä, mutta näköjään sen voi tehdä ihan vaikka veneellä... :D

Hieno kala ja hieno lopetus kaudelle. Tosin nyt jo näyttää siltä, että vielä täytyy kerran lähteä vesille ennen vuodenvaihdetta... Niin tai näin, niin toivotamme kireitä kaikille lukijoille ja saalisrikasta vuotta 2018!

Lassi Puodinketo