Niin siinä sitten todella kävi, että kausi loppui viime vuosiin verrattuna melkolailla aikaiseen. Cranchimiehet Reinikka ja Puodinketo olivat merkanneet maanantaille 5.12. reissun vetouistelulehden toimittajan kanssa Asikkalanselälle. Kuten edellisestä pävityksestä käy ilmi, niin jo edeltävällä viikolla oli hyvin alkanut Ylen toimittajan kanssa tehty kalareissu pitänyt keskeyttää jääriitteen ilmestyttyä selkävesille. Vetouistelulehteen ei siis ole tulossa kalareissujuttua Cranchista. Saattaa kyllä olla, että seuraavassa Vetouistelu-lehdessä jotain mainintaa tuosta maagisesta lohiveneestä on. Päivittelemme kyllä heti, jos näin tapahtuu.Eihän kalastusharrastus olisi muuta kuin kärsimystä ja odottamista, jos keskityttäisiin pelkkään lohikalojen vetouisteluun. Kalenterissa oli aika varattu kalastukselle, joten jotain oli kehitettävä. Ajateltiin aluksi, että lähdetään "salaiselle" metsälammelle suurahventen pyyntiin, mutta kun Reinikan kanssa ollaan perheellisiä miehiä, niin päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että otetaan mukulat mukaan ja lähdetään Evon Niemisjärville kirjolohiongelle. Evolla puitteet lasten kanssa toteutettavalle "kalareissulle" on loistavat. Laavuja ja tulipaikkoja on pitkin rantoja ja parkkipaikalta ei välttämättä tarvitse tarpoa montaakaan kymmentä metriä, kun voi laittaa tulet pystyyn ja alkaa ootto-onkimaan.
Pilkkiminen kuuluu Salmonmiesten talviharrastuksiin vähän vaihtelevasti. Allekirjoittanut käy pilkillä aina kun siihen on mahdollisuus ja Reinikkaa näkee kyllä joka vuosi pilkillä, mutta Tukiainen sen sijaan on pilkkimiehenä oma lukunsa: Joka vuosi suunnitteilla on erilaisia pilkkiaktiviteetteja, mutta itse en ole miestä nähnyt jäällä nypyttämässä koskaan. Ei miestä sovi tästä tietenkään tuomita, mutta voitte olla varma, että blogiin tulee päivitys ihan varta vasten, jos Tukiainen kairanvarressa nähdään. :D
Evolle lähdettiin ajelemaan lapsikatraan kanssa puoli yhdeksän aikaan aamulla. Nopea pysähdys Lammilla kauppaan, josta hommattiin lapsille ja iseille evästä. Niemisjärvien parkkipaikalle saavuttiin ennen kymmentä ja kympiltä oli luvat hommattuna ja ootto-onget vedessä.
Kirjolohilammella kalastus ei mikään taitolaji ole, etenkin kun ongitaan kirretahnalla ja ootto-ongella. Kalastusmuoto koostuu lähinnä tulilla istumisesta ja ootto-ongen tuijottelusta (kyynisempi näkisi paljonkin yhteneväisyyksiä vetouisteluun). Toki tähänkin hommaan löytyy foorumeilta jos jonkinlaista vinkkiä ja kommenttia, mutta ohjesäännöksi uskaltaisin heittää sen, että ongi matalasta (1-3 m) ja muista käyttää pientä kolmihaaraa (max. koko 16) ja mahdollisimman pientä syöttipalloa. Suurimmaksi osaksi kalantulo taitaa olla lohilammilla kuitenkin aivan suoraan yhteydessä siihen, koska tankkiauto on noita pullakaloja käynyt lutakkoon tuuttaamassa.
Viime vuonna pysyvä jääpeite tuli vasta vuodenvaihteen jälkeen ja silloinkin oltiin ensimmäinen pilkkireissu testaamassa jään kantavuutta Niemisjärvillä. Tuolla reissulla itsellä meni munat pataan. Viime talven reissu oli muutenkin hieman erilainen, kun lapsikatraan sijaan sain olla kuskina enemmän tai vähemmän viinaanmeneville lahtelaisille uistelumiehille...
Kalaa tuli tällä reissulla ihan mukavasti. Vajaan viiden tunnin ootto-onginnalla viisi tapahtumaa, josta kolme kirreä jäälle. Isoin painoi 1200 g, joten ei ollut ihan sitä tuoreinta saapumiserää. Yleensähän nuo Niemisjärven kirret on n. 800-900 grammaisia tumppeja. Huomionarvoista on se, että myös tällä, kuten monilla aikaisemmillakin reissuilla kalat tuntuvat tulevan yhdestä tai kahdesta reijästä, vaikka pienellä alueella olisi onkia viritettynä useampia. Jos siis saat kirren siiman päähän, niin siltä reijältä ei kannata siirtyä. Kuka tietää millaisessa psykoosissa nämä laitoskalat lampea kiertävät...
Keli oli itsenäisyyspäivän aattona oikein mukava, lukuunottamatta aika navakkaa tuulta. Aurinko paistoi ja lapsilla oli mukavaa. Paremmin ei tuollaista päivää voisi varmasti viettää. Eihän tällaiset paatuneet vetouistelu-ukot tietysti samaa rauhaa saa lohilammen jäällä kuin uisteluveneessä, mutta ensiavuksi oikeinkin suositeltavaa toimintaa. Niemisjärvet ovat kyllä lapsien kanssa tehtäville kalareissuille Salmonmiehiltä suuren suosituksen saava paikka.
Vetouistelun osalta kausi 2016 alkaa olla paketissa. Veneet on siirretty talviteloille halleihinsa ja on aika alkaa suunnitella ensi kauden reissuja. Ensimmäiset reissut lohen perässä tehdään jo toivottavasti maaliskuussa. Niistä sitten lähempänä. Kuten jo tuli mainittua, niin itse olen sen verran aktiivinen pilkkimies, että jos mainittavia onnistumisia jääkannen päällä tulee, niin varmasti tulee tännekin talven mittaan päiviteltyä.
Salmonmiehet toivottavat lukijoille oikein rauhallista joulua ja kireitä siimoja vuodelle 2017
L
