Tiiskeri 7.5.2017

Tukiainen ja Virtanen päättivät lähteä sunnuntaina 7.5. kokeilemaan legendaarisia Tiiskerin lohivesiä. Virtasella melkein vierähti kyynel silmästä, kun paineltiin kohti Tiiskeriä hienossa kelissä 55 km/h. Näiltä vesiltä Vesalla alkoi vuonna 1996 lohenuistelu. Vesa tuumasi, että ympyrä sulkeutuu, mutta allekirjoittanut tyrmäsi ajatuksen. Ennemmin nyt lähti toinen kierros...

Tiiskerin majakka

Lahdesta lähdettiin Sprinterillä Whaler perässä klo 5:45. Loviisassa vene laskettiin vesille ydinvoimalan luiskalta. Vetoon laitettiin uutta ja vanhaa. Uutta edusti Kokkosen Raksi-turbot ja vanhaa esim. Iron Horn. Vetovauhdiksi sovittiin noin 4,0-4,5 km/h, jotta saadaan haettua silakkaa alueelta. Lisäksi kokeiltiin allekirjoittaneen tekemiä uusi ISOJA houkutinlevyjä. Nyt ei siis puhuta isohkoista, vaan ISOISTA! Niistä lisää jatkossa. Vetoon meni myös ISOT kelkat :)

Isolla Sprinterillä!

Silakkaa ei meinannut löytyä millään. Vesi oli Tiiskerin korkeudella todella kylmää, noin 2,5 astetta. Etelämmäksi mentäessä vesi vähän lämpeni ja noin 10 km Tiiskeriltä etelään löytyi yli kolmen asteen vettä ja pieniä parvia, ei kuitenkaan sellaisia parvia, joista yleensä ollaan lohia saatu. Tätä aluetta pyörittiin noin 4 tuntia, mutta tuloksetta. Välillä Heiskasen Sami kävi veneensä uuden omistajan kanssa testilenkillä moikkaamassa. Kun kello alkoi olla jo sen verran, että kotona oltaisiin aika myöhään, niin päätettiin lähteä uistelemaan kohti Tiiskerin majakkaa. Lopulta romut nostettiin majakkaluodon kupeessa. Keli oli myös paluumatkalle hieno ja vauhtia pystyi pitämään mukavasti. Alla muutama kuva päivältä ja vielä alle minuutin koostevideo päivästä, kun kerran action kameraa pidettiin päällä.

Videoeditoinnin treenausta...

Vesi oli kylmää ja silakkaa ei oikein löytynyt.

Heiskasen Sami viimeisellä reissullaan Prolinella.

Muita uistelijoita ei ollut hienosta kelistä huolimatta.

Päivän reitti

JOUNI TUKIAINEN 

Winter Offshore Challenge - raporttia tapahtumasta

Ilmastonmuutos on tuskin jäänyt huomaamatta yhdeltäkään aktiiviselta uistelijalta. Kaudet on venyneet varsinkin loppupäästä helposti kuukaudella ja aloituskin on aikaistunut viikolla parilla, varsinkin eteläisessä järvi-Suomessa. Tästä olisi lohenuistelussa otettava enemmän irti kuin mitä nyt otetaan.

Koko talvi 2015-16 oli edellisten talvien tapaan lauha ja Suomen merialueet eivät juuri muualla jäitä nähneet kuin Tallinnan ja Tukholman laivojen juomalaseissa. Tämä näkyi hyvin kevään lohisaaliissa varsinkin Porin aluevesillä, jossa kausi alkoi aiemmin ja poikkeuksellisen hyvällä saalisprosentilla. Tähän on tietysti vaikuttanut myös Kokemäenjoen istutukset.

Vuoden 2016 marraskuu alkoi kuitenkin hyytävän kylmänä. Pitkästä aikaa talvi oli katkaista uistelukauden hyvissä ajoin ennen joulua, vähän niin kuin vanhaan ”hyvään” aikaan. Huomaa toimittajan satiiri. Sitkeästi kautta jatkettiin kuitenkin vielä aivan marraskuun loppuun saakka, mutta viimeisellä reissulla paluu rantaan meni noin kilometrin matkalta riitettä puskien. Kausi oli selvästi taputeltu ja jotain täyteohjelmaa pitäisi keksiä jouluun asti, sillä koko loppuvuosi oli varattu uisteluhommille.

Joulukuu 2016

Säille ei voi mitään, mutta jonkin verran otti aivoon, että oletettavissa oli viiden kuukauden tauko uisteluhommissa. Kaapin perältä löytyi iso nippu vanhoja vetouistelulehtiä, joista vanhimmat oli vuodelta 1996. Näitä tuli luettua paremman tekemisen puutteessa. Lukiessa muistui kirkkaana mieleen ajat, kun lohenuistelusta kerrottiin avoimesti ja mediana käytettiin nimenomaan vetouistelulehteä. Nykyisin tyylisuunta on muuttunut siihen, että saalista informoidaan suoraan vesiltä ja laajemmin kerrotaan reissuista omissa blogeissa. No, mikäpä tässä olen itsekään moralisoimaan, kun meidänkin tiimi kertoo jutuista Salmonmiehet blogissa sekä Facebookissa. Tätäkin luet juuri nyt blogista, eli voidaan sanoa, että maailma muuttuu. Kuitenkin nousee mieleen kysymys, että löytääkö kukaan esimerkiksi meidän blogitekstejä viidentoista vuoden päästä? Tässä tulee printtimedian edut esiin.

No anyway, vuosituhannen vaihteen lehdestä löytyi legendaarisen, jo edesmenneen lohimiehen Kari ”Arkki” Ikäheimon lyhyt uutisen omainen juttu siitä, kuinka Suomessakin onnistuisi lohenuistelu talvella. Arkki nosti esiin sen, että Hangossa meri ei juurikaan jäädy talvella ja syönnöslohet eivät välttämättä lähde kovin kauas Itämeren pääaltaalle. Arkin juttu pohjautui siihen, että vuosituhannen vaihteessa talvikalastus eteläisellä Itämerellä oli kovassa huudossa ja siitä kirjoitettiin paljon Suomessa.

Hankoniemen merellisyys näkyy hyvin Tukiaisen maaliskuisella lennolla ottamasta kuvasta.

Hankoniemi 8 kilometrin korkeudesta katsottuna.

Jutun lukemisen jälkeen laitoin viestiä tiimin jäsenille ja ehdotin, että kun ei kerran Arkin neuvoja ole otettu tosissaan, niin eiköhän lyhennetä viiden kuukauden taukoa kuukaudella ja mennä kokeilemaan maaliskuussa lohenuistelua Hankoon? Parin minuutin päästä porukka oli jo mukana. Hangosta on hyviä muistoja vuosien varrelta, mm. vuonna 2011 Hangon lohitreffien voitto 13,8 kg lohella.

Helmikuu 2017

Reissun suunnittelu alkoi siis jo vuoden 2016 puolella, mutta tosissaan reissusta päästiin sopimaan vasta helmikuun alussa 2017. Allekirjoittanut otti yhteyttä Hangon kalamiesten Jarmo ”Nakke” Sarliniin ja kyseli, onko paikallisilla kokemusta näin aikaisesta lohenuistelusta. Nakella ei ollut tietoa, mutta hän teki kuitenkin työtä meidän puolesta ja otti asian puheeksi seuran kokouksessa. Sen verran sain lisätietoa heiltä, että kalat eivät olisi välttämättä kovin kaukana Hangosta, toisin kuin ajateltiin etukäteen. Heitin ehdotusta, että mikäli asia saa kiinnostusta kokouksessa, niin laitetaan pienimuotoiset treffit pystyyn tällä ”testireissulla”. Kiinnostusta ei kuitenkaan herännyt muuten, kuin Hangossa mökkeilevän Mauno Karttusen puolelta. Mauno alkoi järjestellä meille majoitusta. Salmonmiehet teki ”flaijerin”, mitä jaettiin netin vetouistelupalstoilla. Kiinnostusta tuntui heräävän.

Esite tapahtumasta

Majoitus saatiin järjestymään Viking Motellista edulliseen hintaan, kiitos Maunolle!

Maaliskuu 2017

Maaliskuu oli totuttuun tapaan ”keskimääräistä lämpimämpi”. Hangon itäsataman nettikamerasta seurattiin sataman jäätilannetta ja pari-kolme viikkoa ennen reissun ajankohtaa, eli 25-26.3 oli jo selvää, että reissu toteutuu.

Kuvakaappaus Hangon Itäsataman Web-kamerasta

Järjestelytoimikunta hoiti treffejä varten mm. kartat osallistujille (julkaisuluvan kanssa), kiertopalkinnon, majoitusta ja treffiporukalle Whatsapp-ryhmän. Treffeille ei oikein ollut iskevää nimeä, mutta onneksi ”taiteilija” Puodinketo antoi jotain osviittaa nimestä ja lopulta päätettiin äänin 2-1, että tapahtuma on Winter Offshore Challenge, ei Spring Offshore Challenge.

Winter Offshore Challenge

Matkaan lähti yhdeksän venekuntaa, joista seitsemän lähti jo perjantaina. Hyvä henki alkoi heti, kun porukkaa lisäiltiin Whatsapp-ryhmään ja keskusteltiin tulevasta koitoksesta. Petri ”PeSu” Suurosen venekunta meni jo perjantaina vesille. Heillä oli jopa yksi tärppikin plaanarista. Silakkaakin löytyi. Tässä vaiheessa muut olivat autoissa matkalla. Osa lähempänä, osa kauempana. Joensuun miehet olivat tässä vaiheessa vasta Varkaudessa.

Whatsapp-ryhmä

Perillä Hangossa veneet vain laskettiin vesille satamaan ja lähdettin illan viettoon Viking Motellille. Porukalle oli varattu sauna pariksi tunniksi ja se kyllä hyödynnettiinkin, ehkä vähän yliajallakin. "Laulu" raikasi ja tölkit tyhjeni, kun seuraavan päivän kuvioita suunniteltiin majapaikassa.

Salmonmiehet (Whalerillä) ja PeSu perjantaina satamassa.

Lauantai 25.3.2017

Lauantai valkeni tapahtuman nimeä kuvaavalla tavalla. Vapaa suomennos tapahtuman Winter Offshore Challenge nimestä voisi olla Talvinen Avomerihaaste. Räntää satoi ja hieman tuntui tuultakin olevan. Aamupalan jälkeen porukka suuntasi satamaan, jossa oli kaksi "puuttuvaa linkkiä" paikalla, eli kokemusta edustava Jouko "Plootu" Heikkinen venekuntineen ja ehdottomasti nuorimmat lohenuistelulupaukset, parikymppiset turkulaismiehet.

Kisatoimisto pistettiin pystyyn Virtasen Sprintteriin. Osallistumismaksuja ei tietysti ollut, mutta kaikkien tiedot kirjattiin ylös, niin "johtoveneestä" pystyttiin vähän koordinoimaan tapahtumaa. Kaikilla paitsi yhdellä veneellä oli VHF-puhelin. Se on hienoa! Sitä tarvitaan merellä.

Kisatoimisto ja kapellimestari Puodinketo

Lyhyen kipparikokouksen jälkeen veneet starttasivat merelle noin kello 9:00. PeSu, Team Fiskari ja Salmonmiehet suuntasivat peräkanaa kohti Hanko1:stä ja sen ohitettuamme jatkoi Salmonmiehet ja PeSu vielä noin 10 km lounaaseen. PeSu:lla uistelu alkoi perinteisesti plaanarin tennisjänteen katkeamisella. No, näitä sattuu (varsinkin Peten 1,5 m pitkillä megaplaanareilla), eli ei muuta kuin uutta solmua kehiin.

Päivän mittaan porukka hajaantui pääosin Hanko1 - Ajax välimaastoon. Juuri kukaan ei tainnut uistella tämän linjan pohjoispuolella. Keli rannassa näytti vähän haastavalta, mutta Russarön majakkasaaren jälkeen keli alkoi laantua, eli kyseessä taisi olla rannikkotuulta. Ulkona merellä keli oli päivän mittaan välillä niin hieno, että unohti olevansa merellä kevättalvella. Täytyy kuitenkin muistaa, että esim. Helsingin vesillä tuohon aikaan ei ollut vielä toivoakaan päästä vesille.

Lauantai ei kovin paljon lohitapahtumia tarjoillut, mutta toki pitää muistaa, että vesillä oli vain yhdeksän venettä, joista suurin osa ei ollut koskaan käynyt Hangossa uistelemassa lohta. Team Fiskarilla oli ehkä päivän lupaavin tapahtuma, kun plaanarista lähti räikkä huutamaan. Tämä kala irtosi melko pian. Ainoa veneen reunalle päätynyt tapahtuma oli Velholax:n noin 40-50 cm C&R lohi.

Alunperin kipparikokouksessa sovittiin, että mereltä palataan viimeistään 18:00, mutta keli oli niin hyvä verrattuna sunnuntain ennusteeseen, että muutettiin sääntöjä VHF-puhelun kautta päättymään klo 18:30. Mereltä palauttamme mentiin taas melkein suoraan Viking Motellin saunan lauteille. Tunnelma oli porukassa hyvä, mutta kun illan mittaan katsottiin tuore sääennuste sunnuntaille, niin pystyttiin suoraan sopimaan, että ainakaan ei suositella merelle lähtöä. Näin ollen tietysti sitten ilta venyi vähän pidemmän oluen kanssa. Viimeiset lohimiehet menivät nukkumaan kahden jälkeen yöllä.

Paluu mereltä lauantaina, kuvassa Team Fiskari.

Sunnuntai 26.3.2017

Sunnuntaina herättiin enemmän ja vähemmän "merisairauteen". Ulos kun vilkaisi, niin olo ei paljon helpottunut. Räntää satoi ja puut oli 45 asteen kulmassa. Kuitenkin Joensuun EFT5 lähti koluamaan rantapenkkoja. Heilläkään ei ollut raportoitavaa saaliista.

Veneitä nostellessa sovittiin, että tapahtuma järjestetään varmasti ensi vuonnakin. Yritetään siihen mennessä saada mukaan enemmän innostuneita. Kaikki on vielä avoinna ensi vuoden tapahtumaan, joten kehitysehdotuksia otetaan vastaan!

Kausi oli kuitenkin saatu auki, eli kaikki lähti kotia kohti hyvillä mielin. Hyvää alkavaa lohikautta kaikille. Kireitä siimoja, ei naamoja!

Veneiden nostamisen jälkeen sovittiin, että ensi vuonna pidetään "perinteeksi muodostunut WOC"

JOUNI TUKIAINEN