Salmonmiehet 1 / Boston Whaler - Kauden 2018 kooste

Tsädäm! Blogiin uutta tekstiä pitkästä aikaa ja nyt voin sanoa, että yleisön pyynnöstä. Yleisönä tosin yksi henkilö, kun Hirvosen Nikke kyseli, että milloin kirjoitellaan uutta... 😆

Kirjoittelenpa nyt pientä koostetta, miten meni kippari Tukiaisen ja miehistön uisteluhenkinen vuosi 2018.

Nykyajan kiireinen ihminen katselee vain kuvia. No on sekin ok, mutta jos saan suositella, niin avaa olut ja lue ihan rauhassa! Näitä kirjoitellaan uistelumiehiä varten ilman hyötymistarkoitusta 😎


Kevättalvi 2018

Silloin kun ei vesille pääse, pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Yleensä viritellään ja varustellaan veneitä ja muita kalastusvälineitä, niin myös menneenä talvena. Whaleriin päivittyi Raymarine a95-näyttö ja Raymarine Quantum-tutka. AIS olikin jo ennestään ja kaikuna säilyi Garmin. Garminin luotain on ollut tosi hyvä, pisteet sille. Pilottiinkaan ei koskettu, vaan Raymarine SPX-10 jatkoi ainakin kauden 2018 loppuun. Pilotin kompassilta saa kätevästi tutkan overlay:tä varten suuntatiedon, jolloin päällekkäiskuva toimii tosi hyvin.

Veneet kauden 2018 kuosissa

Overlay-näkymää...

Talven loppupuoliskolla alkoi kaikkia uistelumiehiä sapettanut poikkeuksellisen kylmä ja pitkä jakso, joka esti maaliskuun lopulle suunnitellun Winter Offshore Challenge uistelutreffin järjestämisen Hangossa. Tätä tapahtumaa suunnitellaan taas tulevalle kevättalvelle 2019. Salmonpojat ottaa vastaan kehitysehdotuksia. Tällä hetkellä on tapetilla viikonloppu 23-24.3.2019.


Kevät 2018

Jäät lähti Päijänteeltä huhtikuun loppupuolella ja venettä pääsi testaamaan taas pitkän talven jälkeen. Hieno fiilis, kun on sulaa vettä veneen alla eikä vain kylmää trailerin rautaa 😍

Kalassa ei juurikaan tullut kyllä käytyä ennen perinteistä Luvian reissua viikolla 21. Vesillä kävin muuten vaan veneilemässä.


Luvia 2018

Reissuun lähdettiin viikon 21 maanantaina, eli 21.5.2018. Tällä kertaa reissussa oli molemmat Salmonmiesten veneet (Salmonmiehet 1: Tukiainen & Virtanen ja Salmonmiehet 2: Reinikka ja Puodinketo) ja PeSu omalla veneellään. PeSu on muuten astetta kovempi lohimies. Miehen Trophyn ikkunaa koristaa kaksi tarraa, joissa lukee 20+. 💪

Veneet vesille Laitakarista

Maanantaina lyhyehkö pisto Luvian lähivesille, kaikilla puhdas MP. Tähän toki on ehkä totuttukin. Tiistaina mentiin sitten suoraan legendaariselle viidenkympin penkalle (30 km siirtymää). Keli oli hieno. Ei vaan jostain syystä tiistainakaan saatu lohta, kolmelle veneelle taas MP.

Matka taittuu, kun on hyvä keli!

Liian hieno keli merilohelle?

Keskiviikkona lähdettiin vesille aamulla hienossa kelissä, mutta tiedostettiin, että keli nousee päivän mittaan kovaksi, joten pidettiin ranta näkyvissä, jotta päästään pois pienemmällä tuskalla. Cranchi poistui vähän puolen päivän jälkeen ja tästä tunti-pari myöhemmin myös PeSu ja Whaler lähti pois. Tässä vaiheessa tuuli oli noin 12 m/s. Kun kerran päivä vesillä oli lyhyt, niin ilta maissa oli pitkä ja sen mukainen oli myös "happi" puolen yön aikaan... 😁

Torstaina piti käydä varmuudeksi jo tankkaamassa veneet, kun keli oli taas loistava ja tiedossa oli pitkä päivä "penkalla". PeSun kyytiin hyppäsi Reinikka ja Cranchiin tuli "the-man-himself", one-and-only Kimmo Aksola. PeSu pääsi ensimmäisenä penkalle ja ei mennyt kovin kauan, kun tuli infoa ekasta kalasta. Hienoa! Tässä vaiheessa Whaler ja Cranchi oli noin 15 km päässä PeSun veneestä. Kun tuli tieto toisestakin kalasta, lähdettiin Virtasen kanssa painamaan tuhatta ja sataa PeSun apajille. Noin kuuden aikaan oli ensimmäinen "tilanne" Whalerissä, kun plaanarista oli lähtö. Ei pysynyt ja alkoi jo tuntua aika toivottomalta koko touhu. Tästä noin 1,5 h ja takilasta lähti kala. Tämä kala saatiin jo ylöskin ja alkoi vähän hymyilyttääkin. Lohella painoa 12,5 kg. Kun saatiin viestiä VHF:llä kalasta, tuli vastailmoitus Cranhilta, että kala kiinni. Tämä kala oli tosin vähän pienempää kaliiberia, noin 70 cm. Kuitenkin neljä lohta kolmeen veneeseen on ihan hyvä suoritus.

12,5 kg, 10+ kg, 7+ kg ja 4+ kg.

Perjantain lähdettiin luonnollisesti taas samoille paikoille. Menomatkalla oli tuulta luokkaa 7-8 m/s, mutta ulkona tuuli alkoikin taas tyyntyä ja taas loppupäivän olikin ihannekeliä. Perjantaina sitten oli taas paluu arkeen ja 3 x MP. Voi vitalis mitä touhua...

Lauantaina sitten kaikki peliin, viimeinen päivä. Whaler samalla paikalle, kuin to ja pe. Mihinkäs muualle. Kelikin oli taas aivan käsittämättömän hieno. Rasvatyyntä ja aurinkoa.

Syheröä syntyy...

Aamulla PeSu pohti ääneen, että torstain kaloilla oli vatsassa kolmipiikkiä aika paljon. Pitäisikö siis lohelle tarjota pientä. No, kun "SalmonPappa" puhuu, silloin pojat kuuntelee. Tätä piti kokeilla ja laitoin vetoon pienimmän vetopellin, minkä löysin. Sehän oli ikivanha Trophy Spoon, luokkaa 8-9 cm, mutta toki uudet koukut piti laittaa ja sen jälkeen pistää potku kohdalleen.

Vetotunteja oli tainnut kertyä noin tunti, kun kuulin Virtasen suusta "nyt lähti" (plaanarista) ja sekuntia myöhemmin räikkä huusi kovaa. Tähän ko. Trophy Spooniin iski 110 g painon takaa. Virtasen väsytysvuoro ja kyllähän mies noin 20 vuoden merilohenuistelun kokemuksella kalan vinssasi kyytiin. Painoa 10,6 kg. 

Lauantain lohi, 10,6 kg ja kepittäjä Vesa Virtanen 😃

Lauantain startti oli kyllä kova, varsinkin kun ottaa huomioon, että meidän kalasta vähän aikaa ja Cranchilla oli kala kiinni. Ei pysynyt. Tämän jälkeen sitten vedettiinkin pitkään tyhjää, siis koko loppupäivä. Yritystä riitti niin kauan, että juuri ehdittiin rantaan ennen kuin alkoi olla jo aika pimeää. Siinä se reissu sitten oli. Sunnuntaina veneet ylös ja kotiin. Oliko hyvä reissu? No, ainahan näillä reissuilla viihtyy ja vesillä on kivaa, kun kelit on hyvät ja veneetkin toimii. Kyllä silti voisin sanoa, että kalaa olisi pitänyt tulla enemmän siihen nähden, että vetotunteja tuli PALJON!

That´s it, reissun vetotunnit täynnä

Kesä 2018

Luvian reissun jälkeen itselläni olikin taukoa muuttohommien vuoksi. Rakenteilla ollut talo oli valmis ja alkoi muutto ja pihatyöt ym. Kuitenkin sitä tuli käytyä vähän vesilläkin. Juhannuksen jälkeen torstaina (LOMALLA!) kävin Heiskasen Samin hienon Beasonin kyydissä treenaamassa Helsingin kisoihin. Saalis nolla, mutta olihan hieno kokemus päästä Samin kaltaisen oikeasti kovan lohimiehen kyytiin. Samilla on veneessä Simradin elektroniikkaa ja voisinpa päivän kokemuksella kehua noita laitteita enemmän kuin Raymarinen vastaavia...

Samin upea uistelukalusto!

Kaksi päivää myöhemmin lähdin Virtasen ja PeSun kanssa Whalerillä Helsingin kisoihin. Keliennusteet oli sitä luokkaa, että päätös tehtiin edellisenä iltapäivänä. Mennään nyt katsomaan.

"Menox, sano Annie Lennox"

Lauantaina pääsi vesille noin kympin tuulessa. Virtanen lähti Lahteen illalla ja PeSun kanssa oltiin veneessä yötä, mutta aamulla oli ihan selvä, että vene ylös ja kotiin. No, kuuluu se tämäkin lajiin. Keli oli niin kova, että piti ajaa auto ja vene eri puolelle kaupunkia nostohommiin, kun Vanhankaupunginselän luiskalle kävi luokkaa 70-80 cm aallot.

Tässä vaiheessa muuten mainitsen, että aiempi vetoautoni Kia Sorento vaihtui tammikuussa 2018 VW Touaregiin. Whaler liikkuu sillä tosi kevyesti, mutta sitten tulikin harmeja tuon Helsingin kisan jälkeen. Vaihteisto meni vikamoodiin ja tätä selviteltiin yli kuukausi. Autoliike toki maksoi viulut ja vika ei ollut kummonen, sillä muutaman euron hintainen rele ennen moottorinohjausyksikköä oli tsipannut. Kuitenkin kun auto oli pajalla ja autoliikkeestä sain käyttööni ensin X1 Bemarin ja sitten Honda CRV:n, niin venekin sai jäädä pihaan. Tällä aikaa Puodinketo repi kalaa Päijänteestä. Kertokoon lisää jos haluaa...

Kesä siis meni kuitenkin vähän enemmänkin maakrapuna.

Syksy 2018

Eikös se kesä pääty elokuun viimeisenä päivänä? No ei toki virallisesti, mutta syyskuussa tuli sitten aloitettua Päijänteen uistelut. Ekalle reissulle miehistöksi lähti kalastusta harrastava työkaverini Jesse ja Reinikka. Pari tuntia vetoa ja takilasta kuha 2250 g. Tästä tunti ja planaarista lähti taimen 3750 g. Päijännehän näyttää tänä vuonna hyvältä 😁

Reinikan kanssa uusittiin reissu noin viikkoa myöhemmin ja palattiin maan pinnalle...

Syyskuussa jatkui yön-yli-kalareissut. Lähdin PeSun kyytiin KV-sedän järjestämään Puulan Trophy-miittiin. Hienoja kalakavereita, suurin osa "vanhoja", mutta myös uusia. Kaksi päivää vetohommia ja pari iltaa... no... kalahommia nekin. 😄 Kalaa pyöreät nolla kolmelle Trophy-veneelle.

Ei saaliskuvia Puulalta 😕

Kesän mittaan oltiin suunniteltu "hyväntekeväisyyskisaa" Vesijärvelle. Tämä toteutui syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Iso kiitos osallistujille. Kisan tuotolla saadaan lohikalaa järveen. Iso kiitos myös kisan pääsponssille OPM:lle ja Lehtisen Anssille. Kisasta enemmän alla olevasta linkistä.

https://www.facebook.com/salmonmiehet/photos/gm.235561910641673/1103158216500993/?type=3&theater

Urban Salmon Challenge-kisan aamua

Muutamaa viikkoa myöhemmin koitti Päijänteen lohikisat. Reissuun lähdin torstaina PeSun ja Reinikan kanssa Whalerillä. Hämärässä vene veteen ja 30 km siirtymä Reinikan mökille Tehiniemeen. Pilkkopimeässä laituriin. Puodinketo toi melkein puolilta öin Cranchin mökille yksin. On se kova... 

Perjantaina treeniä. PeSun kanssa meillä oli hyvä kala kiinni ja useampi alamittainen. Illalla sauna ja jokunen olut.

Lauantaina perinteinen (ihan älytön) pimeäsiirtymä 30 km Padasjoelle. Terveiset järjestäjille, että siirtäkää starttia 30-45 min, niin ei tarvitse ajella pimeässä veneellä. Tiedän että ei oltu ainoita. Nyt oli onneksi tyyntä, mutta toki pimeää ja sankka sumu. Lauantaina saalis jäi taas pariin alamittaiseen.

Onneksi nykyään tekniikan avulla voi päästä perille turvallisesti pimeässäkin (ja/tai sumussa)

Sankka sumu odotteli järvellä startissa

Muuten tähän väliin sanon, että älkää odottako 20 vuotta tutkan hankintaa, niin kuin itse tein. 130 venettä vesillä ja sumu, niin silloin ei tunnu pahalta se raha, minkä laittaa tutkaan.

Illalla mökillä hyvä meininki ja silleen.

Sunnuntain osalta ei uutta. Tapahtumia riitti, joista isoin 58 cm. Se vaan ei riittänyt. Kisassa tuli isoja kaloja, eli kyllä Päijänteellä kannattaa käydä. Vielä tätä kirjoittaessa 8.12.2018 pääsee vesille, jos joku vielä haluaa lähteä.

Seuraava reissu paria viikkoa myöhemmin "seuran kisat" Asikkalanselällä, joihin Puodinketo hankki palkinnot. Nekin meni arvontaan ja venekunta Suuronen & Reinikka vei voiton.

Aikaisin vesille

Vasemmalta "voittajat" Reinikka ja Suuronen käsissään ykköspalkinnot "yhden tähden jallut". Oman venekuntani miehistö Puodinketo ja kakkossijan palkinnot "nollan tähden jallut" 😁😁

Kaksi viikkoa myöhemmin reissu PeSun veneessä, MP. Vetoalueena Tehi. Tuntui jo taas aika raskaalta koko homma.

Jälleen kaksi viikkoa eteenpäin ja talvi alkoi painaa päälle. Reinikan kanssa lähdin hänen mökilleen marraskuun viimeiseksi viikonlopuksi (la-su). Keli rapsakka -5 C. 

Vene vesille Padajoelta jäiseltä rampilta ja sieltä mökkirantaan, johon Virtanen oli ajanut autolla. Lauantaina kohtuullinen päivä. Yksi nippanappa mitta kyytiin ja muutama alamitta. Vesa lähti illaksi kotiin. Reinikan kanssa vietettiin ranskalainen ilta saunoen ja... kohtuullisesti.fi

Sunnuntaina taas raikkaassa pakkassäässä vesille. Saaliina alamittaisia ja yksi tosi hyvä tärppi. Vieläkin harmittaa karkuutus. Puodinketo tuli Cranchilla vesille sunnuntaiksi. Luiskalla oli taas sileää jäätä. Tampereen miehen hienoa pakettia (autoa ja venettä) työnnettiin ylös miehissä. Touareg nosti oman veneeni ilman apua, mutta kyllä sekin jo vähän pyöritti rengasta.

Tämän jälkeen huolsin veneen ja koneen ja pistin sen nukkumaan talviunta.

Näihin tunnelmiin päättyi kausi 2018 Whalerin osalta

Poltetta kuitenkin jäi ja soittelin Hirvosen Nikolle, Päijänteen "tanekeisarille". Sovittiin, että mennään vielä itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 Nikon veneellä. Hienossa kelissä useampi hyvä tapahtuma, joista kyytiin 62 cm järväri. Nikon miehistössä oli itseni lisäksi myös Pyrännön Joonas.

Joonas ja kauden viimeinen mittakala

Tukiaisen kauden päätös...

2019?

Mitäs sitten ensi vuonna? No, kuten alussa mainitsin, niin lohikauden avausta yritetään järjestää Hangossa maalis-huhtikuun taitteessa. Luvia jää väliin ja korvataan Ahvenanmaan reissulla. Ennen näitä käydään Venemessuilla. Niin ja käynnissä oleva projekti hankkia loputkin kelat Ambassadeur 10000 gold malleiksi jatkuu. Muuten kaikki onkin auki. Ei pidä ottaa liian vakavasti tätä hommaa.

Palataan asiaan, kun on jotain palattavaa 👍

J. Tukiainen

Huoltotöitä, kevään odottelua ja Reiskan romujen asennusta

Kuten varmasti jokainen valveutunut vetouisteluharrastaja on huomannut, niin talvi on tänä vuonna osoittautunut tavallista huomattavasti pidemmäksi. Viime vuonna pöhinät aloitettiin maaliskuussa  Hangossa tiimin järjestämällä Winter Offshore Challengella. Tänä vuonna samaiseen ajankohtaan suunniteltu tapahtuma jouduttiin perumaan sen vuoksi, että MERI ON AIVAN PERKELEEN JÄÄSSÄ!!!

Cranchin talviprojektit

Ei sitä pysty mitenkään kaunistelemaan: Tämmöinen pitkä talvi vituttaa. Jos nyt on pakko jonkinlaista tinareunusta löytää tästä synkästä pilvestä, niin ehkä se on se, että Kräntsin kalustopäivityksille ja muulle kausihuollolle olisi tullut melkomoinen kiire, jos rakseja olisi päästy liottamaan jo maaliskuussa. Tänä talvena veneen säilytyspaikaksi valikoitui tutun maajussin kalustohalli Artjärveltä, joten venettä ei päässyt laittelemaan kuin vasta sitten kun veneen sieltä pois hakee.

Peruuntunut WOC-viikonloppu oli jo aikaa sitten varattu kalastusharrastukselle perhekalentereissa, niin se sitte päätettiin pyhittää kräntsin huollolle. Kaljalla ja muilla litkuilla mukaan houkuteltiin myös Salmonmiehet 1 kippari Tukiainen, joka tietysti kärsi myös tästä samaisesta veden jäätymisen aiheuttamasta toimettomuudesta kyseisenä viikonloppuna. Ohjelmassa oli aika paljon kaikenlaista laitettavaa: Targan muovisten stauffien vaihto Plootulta ostettuihin alumiinisiin, plaanarimastojen ja kelojen asennukset, motin perushuollot, veneen pohjan pesu/hionta/maalaus ja vhf-ration asennus sekä vanhojen kaiun ja plotterin tilalle hankitun Raymarinen a98 yleisnäytön kytkentä. Hommaa oli listalla yhden viikonlopun tarpeisiin aivan riittävästi ja päätimmekin ennen aloittamista jättää tuon pohjan huollon keväämmälle.

Salmonmiesten porukan nuorempaa kastia tarkistamassa kalustoa.

Salmonmies ja Altian houkutintuote

Hommat starttasi perjantaina sillä, että nuorimmaisen mukulan kanssa käytiin hakemassa vene pois landelta. Siinäkin oli oma jännityksensä, kun hallille kahdeksan aikaan aamulla mennessä viimeiset 10 kilometriä teistä oli aivan peilijäässä. Onneksi tuli sen verran pitkään hallilla juoruttua vanhan isännän kanssa, että aurinko oli jo pahimmat pummipaikat sulattanut reitiltä ja ei tarvinnut pelätä, että huoltotoimenpiteet laajenevat veneen laittelusta muun vetokaluston ja miehistön korjaamiseen. Vene saatiin onnistuneesti vedettyä hallille ja jätettiin yön yli sulamaan sisätiloihin, jotta aamulla olisi sitten mukava alkaa väsäilemään huoneenlämpöisen veneen kanssa.

Lauantaina hommiin alettiin jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Heti ensimmäisenä huomasimme, että veneeseen unohtuneet paukkuliivit olivat talven paukkupakkasissa paukahtaneet. Tämä oli toki odotettavissa. Jos jollekin on epäselvää, niin paukkuliivejä ei kannata säilyttää tiloissa, jossa lämpötilan- ja kosteuden vaihtelut ovat samat kuin ulkona talviaikaan... :D

Päivä kuluikin sitten mukavasti edellämainittuja huoltotoimenpiteitä väsäillen. Tässä tätä blogitekstiä kirjoittaessa huomaa, että jännitteen rakentaminen tällaiseen tekstiin on vähän hankalampaa, kuin silloin jos kirjoittaa kalastuksesta itsestään. Huoltotyöt itsessään saattavat sitten reissuraporteissa tuoda mukaan ihan omanlaista jännitettä... Reinikka hoiteli tällä kertaa sähkötyöt (edellisistä sähkötöistä vastanneen Puodinkedon kytkennöistä voi lukea lohi-sm 2016 raportista...), kun taas allekirjoittanut ja Tukiainen tehtiin motin huollot ja kaikkea käytännön roplausta veneeseen. Tukiainen toi mukanaan valmistamansa yksisiipisen kelkan osat ja sai kunnian myös alkaa kasaamaan noita uskomattomalla vetovoimalla varustettuja plaanareita.

Raymarinen romut kytketty
Taannoisilla venemessuilla (niistä enemmän täällä) kävimme ihastelemassa hienoja veneitä, mutta samalla metsästämässä edullista seatalk kiskoa ja johdonpätkää, jolla saada kräntsin EV-100 autopilotti yhdistettyä uusiin härpäkkeisiin. Tämä osoittautui aika työteliääksi. Tajusimmekin asiaa hetken mietittyämme, että alustavat messukaupat tehty startkit on turha, kun tarvitsemme vain pelkän

Kiskon ja päätevastukset yhdistävät datapiuhan verkon jatkamiseen. Reinikka kävi hakemassa nimeltämainitsemattomasta alan liikkeestä tarvittavan kiskon ja johdon, mutta lauantain edetessä huomasimme, että kaupasta oli annettu mukaan väärä johto. Tämä kyllä harmitti melkolailla, kun toiveissa oli, että oltaisiin päästy jo heti lauantaina kuivaharjoittelemaan ja ihastelemaan Raymarinen vehkeiden yhteistoimintaa. Jätetään tuon alan liikkeen nimi mainitsematta, sillä muuten olemme olleet todella tyytyväisiä heidän toimintaansa ja varmasti jatkossakin tulee romuja heiltä hankittua. Mikä on ollut kuitenkin vuosien varrella merkillepantavaa, niin aika paljon on nouhaun puutetta alan jälleenmyyjillä elektronisten välineiden nippelitiedon kanssa.

Tässä kun näistä "romuista" blogissa kirjoittaa, niin tulee vähän Kummeli Stories henkinen "ei, kyllä mä näistä maksoin"-fiilis, kun ilman sponssia laitteita kehuu. Pakko on kuitenkin kehua, kun sittemin saimme oikean kaapelin pakettiin ja tuon SeaTalk ng verkon pystyyn, niin laitteet löysivät toisensa välittömästi. Tämähän tietysti vain herättää nälän kaiken maailman uusien härpäkkeiden tilaamiseen ensi kaudelle... (VINK VINK Raymarinen PR-miehet).

Kräntsin elektroniikka: Raymarinen ev-100 pilotti, a98 yleisnäyttö (chirp anturilla) ja ray60 vhf-dsc.

Saa nähdä miten käy kalantulon, kun vanhat lowrancen vehkeet on nyt korvattu "vähän" uudemmilla laitteilla. Kaikenlainen taikausko tässä hommassa kuitenkin vahvasti leijuu läsnä alituiseen. Kaikista hulluin homma lienee Kräntsin edellisen omistajan Aksolan teoria mustasta pohjasta, jonka takia kalaa on niin hyvin tullut. Pakko on siis keväällä vetää mustat maalit veneen pohjaan. Tosin kun Kräntsin ulkoasua katselee, niin väkisinkin juolahtaa Leevien biisin sanat mieleen: "tässä naamassa arpikin kaunistus on...".

Kaikenkaikkiaan tällainen yhdessä väsääminen on oikeinkin mainiota ajanvietettä, kun kerran uistelemaan ei pääse.

Whalerin talviprojektit

Tukiaisella projektit alkoi jo oikeastaan heti kauden päätyttyä. Viimeisellä kalareissulla joulukuussa kuului veneen kiivetessä trailerille kevyttä rutinaa pohjasta. Kurkkaus pohjaan osoitti, että gelcoat oli murtunut. Hieno homma... No, soitto tuttuun lasikuitupajaan ja aikaa varaamaan. Vene meni tammikuun alussa Nastolaan, jossa se otettiin pois rattailta ja kunnostus alkoi. Lasikuitumies ehdotti, että kun vene painaa aika paljon, niin jos tekisi pienen vahvikkeen pohjaan. Eihän siinä mitään, tehdään vaan. Kohta, johon gelcoatin murtuma oli tullut, oli aika kuormituksen alla trailerin kölirullien pitkän välin vuoksi.

Samalla kun venettä paikkailtiin, tehtiin myös traileriin muutoksia. Jos kehuu Puodinketo Reiskoja, niin Tukiainen ei kehu Majavan 2600 kg traileria. Aisapainoa on pelkällä trailerilla yli 120 kg ja siihen kun lyö veneen päälle, niin sitten sitä onkin. Whaler on nyt sellaisessa asemassa kärryllä, että vene ei enää lisää painoa. No anyway, rullia tuli nyt siis kärryyn lisää kölille ja sivutuille. Katso alta ennen ja jälkeen kuvat. Ongelma on vieläkin kyllä siinä, että kipin rullat kun on hitsattu, niin tehtaan laadunvalvonta ei ole onnistunut saamaan rullia samalle linjalle. Jumalauta, V.M.P! Projekti siis jatkuu vielä! Vähintään se tulee vielä tehtyä, että sivutuet ottaa enemmän kuormaa. Suomessa aina sanotaan, että kaikki kuorma on oltava kölillä, mutta jenkeissä kölillä on 0 kg, kun veneet on pankkojen päällä. Paljon fiksumpu ratkaisu kuin Suomalaiset yleiskärryt.

Trailerin muokkausta

Kun oli nuo ikävät hommat saatu alta pois, niin alkoi suunnilleen samanlaiset hommat kuin Salmonmiehet 2:n isännillä, eli elektroniikan päivitystä. Pitkään ja erityisen hyvin palvelleen tietokoneen tilalle oli tulossa Raymarinen a95. Tähän sitten oltiin liittämässä Raymarinen Quantum-tutka. Tuollaisen telkkarin asennushan ei ole mikään ihmeellinen juttu, kun kojetaulussa oli melkein sopiva asennusaukkokin. Pieni sovituskehä kuitenkin piti tehdä CNC-koneella.

Tutkan asennuskin on ihan piece-of-cake, mutta tutka tarvitsee tietenkin jonkun asennuspaikan. Sitä sitten Tukiaisen tapaan mietittiin tuntikausia ja tehtiin 3D-mallit jne... Kun teline lopulta päästiin hitsaamaan kiinni, meni kaikki kuin elokuvissa. Kannattaa suunnitella huolella.

Vanha näyttö pois

Luottomies Igor hitsaa taas Whaleriin romuja. Igor tuumasi kerran "pitää ostaa isompi laiva, kun aina täytyy hitsata uutta" :)

Quantum-tutkan yksi hieno ominaisuus on muuten se, että se ei tarvitse kuin virtakaapelin. Data kulkee wifin avulla. Ilman tätä ominaisuutta ei olisi edes kannattanut yrittää saada pönttöä targaan, kun alkaa putket olla niin täynnä piuhaa kuin olla ja voi. Nytkin oli jo hikipisarat otsalla ja selässä, kun johtoa yritettiin saada kulkemaan putkessa. Sinulle, joka aiot tehdä jotain vastaavaa, voi Salmonmiehet suositella kaapelin käsittelyä jollain liukkaalla aineella, esim. alla olevalla vaseliinilla. Johan meni kaapeli hienosti putkessa, ihan niin kuin kotona mak... no kai sen nyt ymmärsi, että hyvin luisti.

Tätä pintaan ja virtakaapeli luisti putkessa kuin itsestään

Reiskan näyttö kytkettiin Whalerissa olevaan SPX10 pilottiin NMEA 0183:n kautta. Näin saadaan näytölle gyro-kompassin suunta, jolloin tutkan overlay-näkymä toimii (eli karttakuva ja tutkakuva päällekkäin). Lisäksi vanha AIS-boksi kytkettiin näytön toiseen NMEA 0183-porttiin, jolloin näytölle tulee myös esim. Tallinnan pika-alusten symbolit. Kerran on ollut tuosta aika iso apu, kun tietokoneen näytölle tuli vuonna 2016 Helsingin merilohikisassa Kasuunin luona ilmoitus, että minuutin ja 40 sekunnin päästä kohdataan laiva 38 metrin etäisyydellä. Eipä paljon katamaraania näkynyt, mutta nuo kun menee sen 80 km/h, niin kaukaa horisontistakin ne tulee nopeasti kohdalle. Kun tuo 1 min 40 sek oli mennyt, kohtausetäisyys oli saatu reiluun 150 metriin. Huh huh!

Pilotin, eli SPX10:n keskusyksikön liitännät. Pilotti kytkettiin a95:een kuvassa näkyvästä alemmasta NMEA plus- ja miinus-liittimistä, jotka on siis laitteelta ulospäin. Toiset on laitteeseen päin menevää tietoa.

Palataan taas vuoteen 2018. Nopea testi kuivalla maalla osoitti laitteiden toimivan hyvin. Seuraavaksi sitten Veradon huolto ja jäiden lähtö!

Valmis asennus

Testiä...

Syyskausi 2017 ja kauden päätös 23.12.2017

65 cm/3,6 kg kisamiehen painajainen

Syyskausi 2017 meni Salmonmiehillä ristiriitaisin tuntein. Syksyn lohikisoihin osallistuttiin totutusti kahdella venekunnalla. Edellisen vuoden hegemonia oli loppujen lopuksi muisto vain, kun molemmat venekunnat jäivät kisapäivinä nollatulokseen. Salmonmiehet 2, eli Kräntsiporukka sai onnistumisia
kisojen aattoiltana, kun veneeseen veivattiin 65 cm taimen ja muutenkin tapahtumia Tehiltä löydettiin lyhyellä treeniuistelulla paljon. Mutta kuten niin usein ennenkin, niin itse kisassa sitten oiottiin siimoja ja kiskottiin kaliaa. Paljon muuta kerrottavaa siitä viikonlopusta ei jälkipolville jäänyt. Ehkäpä tästä syystä myös kisaraportti jäi tänne kirjoittamatta. Jostain kumman syystä on mukavampi kirjoittaa kalastusraportteja, jos on tosissaan jotain raportoitavaa.

Itse SM-kisat meni armotonta tyhänvetoa harrastaen.

Kausi jatkui SM-kisojen jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tukiainen oli ehtinyt kasvattaa selkäänsä oikein ison ja karvaisen apinan, kun edellisestä mittakalasta Päijänteellä alkoi olla kulunut jo reilu kalenterivuosi. Sitkeästi Jouni kävikin naaraamassa pitkin syksyä Whalerilla, mutta laihoin tuloksin. Satunnaisia alamittaisia ja gigatavukaupallla päänaukomista alan miesten whatsapp-ryhmissä. Niin se vain menee. Jos ei osu, niin ei osu. Saman on kokenu varmasti jokainen vähänkään enemmän lohikaloja jahdannut jantteri. Jounikin sai lopulta syyskaudelle mittakala. Tähän vaadittiin tosin Whalerin jättäminen halliin ja nousemaan gastiksi Nikke "Tane" Hirvosen kyytiin. Joulukuinen kauden päätösreissu tuotti onnistumisen kun ukot saivat Asikkalanselän eteläpäästä naarattua kyytiin hyisessä kelissä 64 cm eväleikatun taimenen.

Tehin tyhjyyden masentama vetomies

Kräntsillä kisojen jäkeisiä vetopäiviä kertyi 5. päivää, joista kolme tuhlattiin Tehillä ja Varpusenlinnanselällä laihoin tuloksin. Ainoa lohikontakti oli Kukkarontakojen kupeesta napannut arviolta 55 cm taimen. Asikkalanselälle tehdyt kaksi reissua olivatkin sitten aivan jotain muuta. Niistä seuraavaksi:

11.11.2017 allekirjoittanut lähti yhdessä John "Banaani" Wahlstenin kanssa Päitsille kokeilemaan. Kalaukoilta oli tasaiseen tullut saaliskuvia, joten toiveet oli korkealla siitäkin huolimatta, että Banaani Wahlsten oli totuttuun tapaan pakannut reppuunsa tertullisen apinan lempiherkkua. Sen verran kova kaveri on kyseessä, että kiristys ja uhkailu ei auttanut ja banaanit repussa jätkä hyppäsi Kräntsin kyytiin.. Vene laskettiin Paviljongilta ja tarkoituksena oli mennä koluamaan Asikkalanselän eteläpäätä. Romut oli vedossa n. klo 09.30 ja ensimmäinen kalakontakti saatiin tästä n. kahden tunnin päästä, kun vasemmanpuoleinen uloin plaanari lähti lujasti peruuttamaan. Räikän huudosta pystyi heti päättelemään, että nyt on mittakala kiinni. Muutaman hetken temuamisen jälkeen haavattiin veneeseen eväleikattu taimen, jolla mittaa 65 cm ja painoa 3,24 kg.

65 cm / 3,24 kg

Päivän mittaan etelästä käynyt tuuli alkoi kääntymään ja samalla nostamaan hieman volyymiä.
Ajateltiin, että vedellään nyt vielä jokunen hetki, vaikka tavoitteeseen oltiin jo päästy ja ruokakala oli kyydissä. pari tuntia ehdittiin vedellä tyhjää, kun samainen vasemmanpuoleinen plaanari alkoi varoivaisesti peruutella. Tällä kertaa oli meikäläisen keppivuoro ja totesin heti alkuun, että alamittainen kala. Kala tuli todella kevyesti veneen peräporeeseen, mutta yhtäkkiä innostuikin taistelemaan ja sukelsi sen verran innokkaasti, että nappasi muutaman takilasiiman kaulansa ympärille. No siinä sotkua ihmetellessä saatiin kuitenkin kala laidan paremmalle puolelle. 63 cm 3,5 kg eväleikattu taimen. Tässä vaiheessa päätettiin, että tälle päivälle on tarpeeksi. Harvemmin, jos koskaan on käynyt niin, että yhdelle reissulle sattuu kaksi 60+ kalaa. Nyt kävi niin ja voin sanoa, että ei ihan kauheasti harmita. Molemmat kalat tulivat samaisella Salsan sininiskaisella hupulla 4g/35 m.
Tuo ensin narrattu kala oli merkattu ja luonnollisesti kalamerkin tiedot Lukeen lähetettiin. Kala oli istutettu puolitoistavuotta aikaisemmin 31 senttimetrisenä Naarakoskeen. Kartasta jos katsoo, niin paljon pidempää matkaa ei kala voi Päijänteellä uida. Kun juttelin asiasta, niin useampi kalamies sanoi, että on näitä Naarakosken istukkaita Päijänteen eteläosista saanut. Mistä lienee hinku Etelään. Uhkeat muikut, vaiko kenties Kalkkisten kanava ja Kymijoen reitti? Mene ja tiedä, mutta varmaan "pohjoisen" miehiä ottaa päähän, kun he siellä kaloja istuttelee ja etelänmiehet naaraa kalat pulskina ylös. :D

Banaani Wahlsten ja 63 cm/3,46 kg taimen

Tuon Asikkalanselän tuplareissun jälkeen tehtiin pummireissuja Tehille ja kalaan pääsy tuntui olevan arkikiireiden takia työn ja tuskan takana. Tarkoitus oli lähteä samaiseen reissuun Tane Hirvosen ja Tukiaisen kanssa, mutta vatsatauti nitisti meikäläisen ja jouduin siltä reissulta jäämään pois. Ketutus oli luonnollisesti ilmeinen, kun jätkät vielä mittakalan saivat. Tästä jäi sellainen vimma, että järvelle on kelien salliessa vielä kerran päästävä.

Hymy palautui Jounin kasvoille

Joulukuun alusviikon sääennusteet näyttivät sellaiselta, että jos ei muuten, niin ainakin munat jäätyy jos Kräntsillä vesille lähdetään. Sain kuin sainkin kotiväen kanssa neuvoteltua, että pääsen joulun aatonaattona kalaan lähtemään. Onneksi kalakavereista löytyy yhtä hölmöjä kuin itse on ja mukaan palelemaan lähti Joonas "Pyrtsi" Pyräntö. Mitä lähemmäksi tuo lauantai kävi, niin sitä hurjempia sääennusteita eri sääpalvelut tarjosi. seiskan pakkasia ja yli kympin tuulia. Ei sen väliä. Kalaan oli pakko päästä!

Aamulla keli oli rannassa mainio

23.12.2017 Aamu valkeni seesteisenä ja huomattavasti poutaisempana, kuin mitä ennusteet olivat sanoneet. auton mittari näytti -3 astetta, kun lähdettiin venettä hallilta hakemaan ja sääennuste näytti, että keli lauhtuu iltapäivää kohden. Pieni mahdollisuus lumisateeseen ja kovaan tuuleen oli olemassa. Olimme kuitenkin päättäneet mennä eteläiselle Asikkalanselälle, koska sieltä oli tullut onnistumisia ja Paviljongin luiskakin oli kuulopuheiden mukaan kohtuullisessa kunnossa. Satamaan saavuttiin n. klo 08.00. vene ongelmitta vesille, kun oltiin suolattu luiska. Suosittelen muuten kaikille tuota suolauksen käyttöä tässä loppukauden hulluttelussa. Suola kun puree pikkuhiljaa jäiseen luiskaan, niin poislähtiessä yleensä, kuten tälläkin kertaa, luiskalla on asfalttipinta lähes paljaan. Ei tarvitse stressata, että miten se vetoauto pärjää. Itse tosin jouduin stressaamaan, kun syksyllä hankkimastani vetoautosta Mitsubishi ASX:tä levisi jarrusatula edellisellä nostokerralla... Pelkkää harmia.

Romut oli vedessä n. klo 10.00 ja melko nopeasti tämän jälkeen alkoi keli yltyä. Ensin nousi tuuli, joka vaikutti puhaltavan etelästä. Tätä päätettiin lähteä karkuun koukkaamalla Pernasaaren pohjoispuolelta kohti Valkeistenkärkeä ja siitä sitten valkeisten penkkaa ylöspäin. Näin tehtiinkin, mutta tuuli

Kuva ei anna oikeutta kelin huonoudelle.

alkoikin samalla puhaltaa lounaasta ja sitten alkoi sataa lunta. Lunta tuli kansankielellä ilmaistuna aivan perkeleesti. Lumipyry oli niin sakeaa, että näkyvyys meni todella huonoksi. Samalla tuuli yltyi ja oli jatkuvana n. 10 m/s ja puuskissa varmasti paljon enemmän. Kräntsi kun on lyhyt vene, mutta kuomu ja targarakennelman vuoksi suhteessa melko korkea, niin pilotin kanssa meneminen ei enää ollut vaihtoehto. Aalto kun saattoi heittää veneen keulaa yhtäkkiä kolmekymmentä astetta sivuun ja pilotin pumppu huusi jo valmiiksi punaisena. Välillä kaikki plaanarit keikkuivat ilman vetoa ja välillä surffasivat hyppien aallolta toiselle. Vetovauhdin säätäminen oli hankalaa ja homma oli kaikinpuolin todella perseestä. Noin puolentoista tunnin uistelun jälkeen päätimme, että tämä sonta saa loppua. Vedetään Pernasaaren länsikärkeen, kerätään romut ja lähdetään joulun

Pyrtsi ja ns. "suorakäsitekniikka"

viettoon. Tästä päätöksestä n. 15 minuuttia myöhemmin olimme saapuneet Valkeistenkärjen kohdalle, jossa tuuli puhalsi sekä etelästä, että Pernasaaren myötäisesti länsiluoteesta ja rytkytys oli sen mukaista, kun oikeanpuoleinen lähin plaanari alkoi peruuttaa. Pyrännön Joonas tarttui vapaan ja alkoi kelailla kalaa ylös. "ei ole iso" tokaisi Pyrtsi, kun kelaili kalaa lähemmäs venettä. Yhtäkkiä kala kuitenkin piristyi ja oli hetkessä
vasemmanpuoleisten plaanareiden alapuolella ja veti siitä vielä eteenpäin niin, että pahimmillaan tai parhaimmillaan kala oli n. 5 metriä veneen etupuolella. Tätä toki edestauttoi se, että hakiessani kabiiniista haavia jouduin irrottamaan kädet ruorista hetkeksi ja vene lähti saman tien puhurin mukana kääntymään. Lopulta kala kuitenkin rauhoittui ja saimme ekalla haavausyrityksellä sen veneeseen. Iso Lohi! Riemu oli ylimmillään ja samassa yhdestä suusta päätimme Joonaksen kanssa lähteä helvettiin järveltä. Niin älytön keli oli. 72 cm/4,65 kg järvilohi oli tosiasia. Itselläni on ollut melkoinen järväriapina selässä koko vetouistelu-uran, koska en ennen tätä kalaa ole koskaan saanut lohta sisävesistä. Nyt asia korjaantui ja vielä ihan kohtuullisella kalalla. Väsytysrytäkässä ja mutkittelussa toisen puolen plaanrit olivat kaikki menneet solmuun ja sotkujen setvimiseen meni tovi järvellä. Onneksi kuitenkin ottipaikka oli lähellä satamaa, joten pääsimme aika nopeasti järveltä pois. Ottipelinä kalalle vihreä salsa 60g/25 m

Kauden päätöreissu oli kyllä menestys, vaikka usko oli oikeastaan kokoajan koetuksella. Näin jälestäpäin mietin, että tuo rytkytys saattoi kyllä olla myös kalansaamisen salaisuus. Vetovauhti vaihteili 2,9 - 5 km/h välillä johtuen tuulesta ja sen suunnanvaihtelusta ja vene kun käyttäytyi todella huonosti, niin legendaarisia lohimutkia tuli tehtyä jatkuvasti. Veto oli siis todella vaihtelevaa. Monet vetojermut tällaisen ei liian homogeenisen vetämisen puolesta puhuvat. Tätähän monet luonnollisesti tavoittelevat raksien ja muiden ottipelien uinnin säätämisellä, mutta näköjään sen voi tehdä ihan vaikka veneellä... :D

Hieno kala ja hieno lopetus kaudelle. Tosin nyt jo näyttää siltä, että vielä täytyy kerran lähteä vesille ennen vuodenvaihdetta... Niin tai näin, niin toivotamme kireitä kaikille lukijoille ja saalisrikasta vuotta 2018!

Lassi Puodinketo